Kirjoittaja Aihe: Lankavatara sutra  (Luettu 342 kertaa)

Ekhnaton

  • Viestejä: 335
Lankavatara sutra
« : Syyskuu 08, 2019, 01:51:15 ip »
Tämän sutran selittäminen on niin vaikea aihe, että harvat ovat sitä yrittäneet. Kuitenkin (Youtubessa) on esim. video joka väittää olevansa Lankavataran selitys, mutta kaveri eksyy puhumaan lähinnä vain muinais-Kreikan jumalista, mikä on todella kummallista. Halusin sanoa ko sutrasta jotakin: Parikalpita, kuviteltu luonne tai todellisuus, mikä se on? Ihminen näkee ruohikossa puunjuuren, mutta kuvittelee sen olevan käärme, ja myös näkee sen käärmeenä, ja pelästyy sitä. "Puun juuri" on paratantra, syiden ja ehtojen kautta ilmenevä luonne tai todellisuus. "Käärme" on parikalpita, kuviteltu olemus tai luonne. Tämä on perinteinen vertaus, jota ei nykyään näe enään usein käytettävän. En tiedä mistä teoksesta tai kommentaarista se on alunperin otettu.

Skandhoissa ei ole henkilöä tai itseä. Ihminen kuitenkin näkee skandhoissa henkilön tai itsen. Skandhat ovat paratantra, syiden ja olosuhteiden vuoksi ilmenevä luonne ja todellisuus. "Itse" tai "henkilö" on kuviteltu olemus ja todellisuus, parikalpita. Ne ovat "käärme" jota ei oikeasti ole olemassa, joka kuitenkin nähdään ja kuvitellaan olevaksi.

Onko mitään ihmiselämää tai ihmisyhteisöä ilman kuviteltua olemusta, parikalpitaa? Ei varmaankaan, olettaisin. Jossain päin Lankavataraa tämä itseasiassa sanotaan, ainakin muistini mukaan. Että parikalpita ei lopu täydellisesti milloinkaan.

Kaikki puhe rikkoo (todellisuuden luonteen), "all speech transgresses", Lankavatara sutra kertoo.

Ehkä kaikkien tulee olla käsitteettömyyden samadhissa seuraavalla kehitystasolla?
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 21, 2019, 11:24:47 ap kirjoittanut Ekhnaton »

Ekhnaton

  • Viestejä: 335
Vs: Lankavatara sutra
« Vastaus #1 : Syyskuu 10, 2019, 05:19:19 ip »
Toinen selitys: Lentokone on mielikuvitusen kohde ja objekti. Nähdessään lentokoneen, tai lentokoneen kuvan, ihminen kuvittelee lentämistä, kohoamista ilmaan, kiitämistä pilvien yläpuolella, maan näkemistä korkealta ilmasta, siirtymistä ulkomaille jms... Kaikki nämä ovat subjektiivisia kokemuksia. Ihminen uskoo näkevänsä "lentokoneen", vaikka hän näkee vain omia subjektiivisia kokemuksiaan.  Voiko ihminen milloinkaan tietää mikä on "lentokone" ilman henkilön omia kokemuksia ja kuvitelmia lentämisestä? Mikä on "lentokone" ilman ihmisen halua lentää tai lentämisen pelkoa, kauhua ja jännitystä? Voidaanko tunnetilat irrottaa metallisesta kohteesta?

Lentokone on alunperin syntynyt ja kehitetty ihmisen lentämisen halun toteuttamiseksi. Toisin kuin esim vuoret jotka eivät ole syntyneet ihmisen halujen vuoksi. Vuoriinkin voi liittyä haluja, ainakin vuorikiipeilijöillä ja muilla vaeltajilla, filosofeilla, taiteilijoilla, jne..
Vuoriin liittyy kokemuksia.
Toisaalta voitaisiin hyväksyä että ihminen itse on maailma.
Kivet ovat varmaankin syntyneet ilman ihmistä. Ainakin geologien mielestä.
Havaintomme kivistä ei ole syntynyt ilman meitä.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 19, 2019, 08:37:50 ip kirjoittanut Ekhnaton »

Ekhnaton

  • Viestejä: 335
Vs: Lankavatara sutra
« Vastaus #2 : Syyskuu 19, 2019, 09:05:06 ip »
Esimerkki siitä miten havaittu kohde on oman mielen tuote:  Näin monta vuotta tietyn koiran lähes päivittäin. Eräänä päivänä kysyin sen omistajalta onko se uros- vai naaraspuolinen koira? Vastaus oli että se on naaras, eli tyttökoira, kuten nykyään usein sanotaan. Havaintoni koirasta muuttui välittömästi toisenlaiseksi. Koira itse on edelleen sama kuin ennenkin, mutta nykyään näen siinä kohdassa toisenlaisen koiran. Muutos tapahtui  automaattisesti, sekunnin murto-osassa, ja koira itse ei omalta kannaltaan muuttunut lainkaan. Muutos on pysyvä ja todellinen.
Toinen esimerkki on vuodenajat: kevät, kesä, syksy ja talvi. Niitä ei mielestäni ole luonnossa olemassa, vaikka luonto itse muuttuukin vaiheittain. Joissakin kulttuureissa on ollut ja on edelleen kolme vuodenaikaa. Niitä voi myös olla enemmän kuin neljä, esim viisi, kuusi tai seitsemän vuodenaikaa. Tai ei lainkaan vuodenaikoja. Vuodenajat ovat havaitsijan omassa mielessä.
Myös eläimillä on käsitys ajan kulumisesta, tällöin niillä aivan varmasti on myös käsitys  vuodenkierrosta ja sen eri vaiheista. Koska eläimet itse ovat luontoa,  tällöin "luonnossakin" on vuodenkierto ja sen eri vaiheet. Oravat, karhut, siilit, muurahaiset jne valmistautuvat talveen, talviuneen tai talvihorrokseen.  Linnut valmistautuvat muuttomatkaan. Niillä on pakostakin silloin käsitys erilaisista vuodenajoista. Käsitys, jonka ne heijastavat ulkomaailmaan, ulkoisen maailman ominaisuudeksi, vaikka se on niiden omaa tietoisuutta ajan kulumisesta. "Ajan kuluminen" on liian abstrakti ilmaisu, oikeammin eläimillä on käsitys peräkkäisistä tapahtumista.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 21, 2019, 11:23:12 ap kirjoittanut Ekhnaton »

Ekhnaton

  • Viestejä: 335
Vs: Lankavatara sutra
« Vastaus #3 : Syyskuu 28, 2019, 11:45:13 ap »
D.T. Suzukin Lankavatara -käännöksessä on joitakin kertoja mainittu käsitepari yleinen ja erityinen (general and individual). Se esiintyy osana käsiteluetteloa eikä niitä selitetä millään lailla (Lankavatara sutrassa). Käsiteparista tuli myöhemmin hyvin tärkeä Dignagan ja Dharmakirtin aloittamassa filosofisessa  suuntauksessa, joka tunnetaan nimellä Apohavada tai Pramana tai Buddhalainen Epistemologia. Käsitepari esiintyy kirjallisuudessa usein  muodossa universal and particular. Dignaga oli Vasubandhun oppilas. Koska käsitteet on mainittu Lankavatara sutrassa kuin itsestään selvyyksinä, joita ei tarvitse lainkaan selittää, on aihe ollut olemassa myös paljon ennen Dignagan aikakautta.

Mitä tarkoittavat "yleinen ja erityinen"? Esimerkki: "Lintu" on yleiskäsite, sitä vastaavaa kohdetta ei ole olemassa ulkoisessa tai aineellisessa maailmassa. On olemassa pelkästään erityislintuja, yksittäisiä lintuyksilöitä, jotka kaikki ovat erilaisia, ja joihin liitetään yleiskäsite "lintu". Miten niitä voidaan kutsua linnuiksi jos ne kaikki ovat kerran erilaisia? Tähän kysymykseen ja muihin aihepiirin kysymyksiin antaa vastauksen Apohavada ja/tai Pramana -koulukunta. Yleinen ja erityinen -ongelma on olemassa myös eurooppalaisessa filosofiassa, (esim teoksessa Bertrand Russel: Filosofian ongelmia ). Intiassa Apohavadaa tai Pramanaa vastaan hyökkäsivät  hindulaisuuden koulukunnat.

Yogacarassa yleiskäsitettä vastaa parikalpita, eli heijastettu tai projisoitu luonto. Olioon heijastetaan esim käsite "lintu".  Heijastamisen perusta on paratantra, eli syiden kautta ilmennyt luonto. Se vastaa erityislintua, lintuyksilöä, johon ei ole vielä liitetty yleiskäsitettä "lintu".

Uskon että käsitepari yleinen ja erityinen on kuulunut buddhalaisuuteen opin alusta lähtien, esim käsiteparina "nimi ja muoto ". Tällöin nimi on yleiskäsite ja muoto on erityiskohde tai erityisolio. Aihe oli vain kadonnut matkan varrella, ja se  löydettiin uudelleen Yogacara- ja Apohavada -koulukunnissa.  "Nimi" vastaa myös parikalpitaa, ja "muoto" vastaa paratantraa.


Lähteitä:  Mark Siderits, Tom Tillemans, Arindam Cakrabarti: Apoha, Buddhist Nominalism and Human Cognition
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 28, 2019, 12:07:43 ip kirjoittanut Ekhnaton »