Kirjoittaja Aihe: Mindfulnessista ja vakauksettomuudesta.  (Luettu 8673 kertaa)

vastustaja

  • Viestejä: 6
Vs: Mindfulnessista ja vakauksettomuudesta.
« Vastaus #15 : Lokakuu 31, 2011, 12:29:28 ip »
En ole oikeastaan tutustunut Kabat-Zinnin mindfulnessiin. Kiitos selkeyttävästä selityksestä.
"Life is like stepping onto a boat which is about to sail out to sea and sink." -Shunryu Suzuki

Oskari

  • Viestejä: 107
Vs: Mindfulnessista ja vakauksettomuudesta.
« Vastaus #16 : Helmikuu 01, 2012, 06:01:26 ip »
Tässä jatkoa Dharmadialogissa alkeneeseen keskusteluun, Buddhalaisuuden uskonnollisuudesta, Mindfulnessista ja sen suhteesta Buddhalaisuuteen.

Mindfulness ymmärrettynä kapeasti ilman laajeempaa ymmärrystä buddhan opetuksista, voi jättää ihmisen loukkuun ja ajatella että tässä on kaikki, eikä elämällä ole muuta annettavana. Sitten vaan pelataan mindful-golfia ja harrastetaan mindful-seksiä, nautitaan tietoisena hetkestä, ja siinä kaikki. Todellisen hengellisen elämän syvyys voi jäädä kokematta.

mielestäni buddhalaiset voisivat katsoa asiaa toisestakin näkökulmasta.
 
Mindfulness liitetään terveydenhuollossa nykyisin etenkin käyttäytymisterapian ns. kolmanteen aaltoon. Se käsittää persoonallisuushäiröiden hoitoon räätäilöidyn Dialektisen käyttäytymisterapian, stressinhallintaan käytetyn MBSR:n (Kabat-Zinn) masennuksen hoitoon kohdennetun MBCT:n sekä mm.  kivunhoidossa käytetyn hyväksymis-ja omistautumisterapian (ACT). Nämä hoitomuodot elävät vilkkaan tutkimuksen kautta ja tulevat luultavasti edelleen kehittymään ja muuttumaan.

Nähdäkseni on hyvä huomata, että nämä eivät ole vain tietoisen läsnäolon harjoittamista, ainakin terapiakontekstissa kyse on harjoituksen tarkoituksenmukaisesta kohdentamisesta henkiseen tai fyysiseen kärsimykseen, jota asiakas kokee. Tämä tarkoittaa mindfulness-harjoittelun lisäksi mm. keskustelua ja erilaisia tehtäviä, joiden avulla päästään suoremmin käsiksi ongelmia aiheuttaviin tekijöihin. Ohjaajilla ei ehkä ole kattavaa tietoa buddhalaisuudesta, mutta he tietävät kuinka psyykkistä kärsimystä hoidetaan.

Voikin olla ihan hedelmällistä myös miettiä, mitä buddhalaiset harjoittajat voisivat saada itselleen näistä sovelluksista sen sijaan että alleviivataan mindfulnessin pinnallisuutta. Esim. kroonisen kivun kohtaaminen ja hyväksyminen vaatii harjoittajaltaan (ja ohjaajaltakin) paljon, enkä usko, että jokainen buddhalainen harjoittaja olisi tässä jo lähtökohtaisesti ei-buddhalaista mindfulnessin harjoittajaa taitavampi.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 01, 2012, 06:03:58 ip kirjoittanut Oskari »

Rami R.

  • Viestejä: 9
Vs: Mindfulnessista ja vakauksettomuudesta.
« Vastaus #17 : Helmikuu 10, 2012, 01:52:16 ip »
Kiitos Oskari,

Mindfulness on terveydenhuollossa varmasti tehokasta. Varsinkin jos terapeutilla ja "terapaoitavalla" on riittävät lähtövalmiudet siihen. Varmasti onnisutuneen terapian jälkeen ihminen tulee jatkossa käyttämämään hankkimiaan tietoisuustaitoja ja näin poistamaan ja ennaltaehkäisemään tulevaa kivun kokemista ja psyykkistä käsimystä. Tämä on mielestäni jo länsimaista buddhalaisuutta. Buddha opetti yhtä asiaa, kärsimystä ja sen loppumista. Olisikin mielestäni hyvä jos näitä taitoja ja ymmärrystä opetettaisiin jo ennen kuin asiat menevät niin pitkälle että terapeuttia tarvitaan.

Tämä on lyhyesti buddhalaisten ryhmien tehtävä

- Rami

Ekhnaton

  • Viestejä: 302
Vs: Mindfulnessista ja vakauksettomuudesta.
« Vastaus #18 : Helmikuu 11, 2012, 12:54:53 ip »
Mielestäni "mindfulness" sanan käyttö osoittaa hämmästyttävää tietämättömyyttä suomenkielen sanastoa kohtaan, tietämättömyyden lisäksi kulttuuri-imperialistista asennetta, niin kuin Suomessa ei milloinkaan olisi ollut tietoisia ja itse-tarkkaavaisia ihmisiä!! Kannattaa tutustua paremmin suomenkieleen, esim Lauri Hakulisen Suomen kielen rakenne ja kehitys on merkittävä teos. Vaikka on paljon hyviä kirjoja suomen kielestä ja sen runsaasta sanastosta, mainitsen Hakulisen teoksen koska siinä on selitetty kuinka sanat "äly" ja "järki" ovat kolmisen sataa vuotta sitten olleet merkitykseltään erilaisia, ja merkinneet jotakin sellaista kuin uudempi sana "tietoisuus".
 Tarkkaavaisuuden lisäksi meillä on tarjolla monia sanoja tähän tarkoitukseen, sellaisia kuten valveutuneisuus, valveilla olo, ja hereillä olo (joita Yrjö Kallinen on käyttänyt henkisen tietämättömyyden eli unessa olemisen vastakohtana).
Sitten ovat  sanat valistunut ja valistuneisuus, sekä sana muistavaisuus ( Marja-Liisa Teivosen käyttämä käännös palinkieliselle sanalle).
1800 -luvulla ja 1900 -luvun alussa on Suomessa vaikuttanut useita liikkeitä, joilla on ollut käytössä erilaista mielen tarkkaavaisuutta tarkoittavaa sanastoa.  Sana tajunta on vanhaa suomalaista sanastoa, sen tilalle tullut sana tietoisuus on luotu sanaston tietoisen kehittelyn kaudella, joka oli käynnissä 1800- ja 1900 -luvuilla.
 !900 -luvulla on Suomessa vaikuttanut G.I.Gurdieffin liike, jossa on paljon vaikutteita suufilaisuudesta ja jossa tarkkaavaisuutta kutsutaan sanoilla muistaminen ja itsen-muistaminen.  Gurdieff kehottaa ihmistä säilyttämään itse-tarkkavaisuuden ja itse-tietoisuuden, niin ettei hän sulaudu osaksi jotakin kohdetta, ja unohda siten tietoisuuttaan.
Vielä on sellaisia sanoja kuin huomio, huomiokyky, huomaavaisuus, joilla on selkeän tarkkaavaisuuden merkitys.

Tomi

  • Viestejä: 412
Vs: Mindfulnessista ja vakauksettomuudesta.
« Vastaus #19 : Helmikuu 12, 2012, 09:18:45 ip »
!900 -luvulla on Suomessa vaikuttanut G.I.Gurdieffin liike, jossa on paljon vaikutteita suufilaisuudesta ja jossa tarkkaavaisuutta kutsutaan sanoilla muistaminen ja itsen-muistaminen.  Gurdieff kehottaa ihmistä säilyttämään itse-tarkkavaisuuden ja itse-tietoisuuden, niin ettei hän sulaudu osaksi jotakin kohdetta, ja unohda siten tietoisuuttaan.
Vielä on sellaisia sanoja kuin huomio, huomiokyky, huomaavaisuus, joilla on selkeän tarkkaavaisuuden merkitys.

Ihan hyvä pointti. Eihän mindfulness nyt harjoituksena ole ainoastaan buddhalaisuuden omaisuutta vaan sama idea on keksitty muuallakin. Lännessä stoalaisuudessa ja epikuroilaisuudessa oli samalla tavalla mielenrauhan / kärsimyksen ylittäminen ajatuksena ja myös sen piirissä kehitettiin mindfulnessia. Stoalaisen tuli olla herkäemättä läsnä, jotta voisi nähdä mielensä toiminta jokaisena hetkenä jotta voisi vapautua virheellisistä käsityksistä ja niiden tuottamista passioista. Epikurolaisen tuli taas olla hetkessä, jotta voisi nauttia vaatimattomista ja helposti saatavilla olevista iloista ilman ajatusta huomisesta tai eilisestä. Goethe ainakin vielä muisti antiikin ihmisiä ihmisiän jotka elivät hetkessä, mutta jossain vaiheessa tämäkin on ilmeisesti unohtunut. Antiikin filosofiakouluilta osa niiden käyttämistä menetelmistä siirtyi myös kristillisille luostarilaitoksille.

Tämä on hyvä teos jos noihin antiikin filosofikoulujen konkreettiseen harjoitukseen haluaa tutustua:

http://www.netn.fi/kirjat/pierre-hadot-mita-antiikin-filosofia

Buddhan suosimaa Jhana -harjoitusta noissa traditioissa ei kai kuitenkaan kehitetty.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 12, 2012, 09:25:03 ip kirjoittanut Tomi »

Ekhnaton

  • Viestejä: 302
Vs: Mindfulnessista ja vakauksettomuudesta.
« Vastaus #20 : Helmikuu 13, 2012, 04:24:31 ip »
Asia ei ole aivan yksinkertainen, jhana-tilahan merkitsee tilan saavuttamista joka vastaa neljää muodon maailman jumalten tasoa, (sekä ei-muodon tasoa), lisäksi siihen kuuluu viiden tai kuuden yliaistisen kyvyn (abhijña) saavuttaminen, jonka perusteella voimme ajatella että  Orfeuksen ja muiden matkat manalaan tai jumalten kentille edustavat tai kuvaavat jhana-tilojen saavuttamista.



Oskari

  • Viestejä: 107
Vs: Mindfulnessista ja vakauksettomuudesta.
« Vastaus #21 : Helmikuu 16, 2012, 11:12:17 ap »
Hei, jos kiinnostaa, niin alla tieteessä käytettävästä tajunnan käsitteistöstä vähän:

Fenomenaalinen tajunta viittaa ylipäätään subjektiiviseen kokemiseen (jota kastematokin kokee), reflektiivinen tajunta kokemuksen sisällön (tietoiseen) tarkkailuun (mukana prosessointia ja valintaa), itsetajunnassa tajunnan kenttään tulee mukaan mukaan kokeva subjekti, eli minäkokemus (kokijan jatkuvuus ajassa), tietoisuus taas viittaa taas jonkin asian tai objektin tietämiseen.

Jos oikein ymmärrän, mindfulness olisi tässä käsiteistössä reflektiivisen tajunnan toimintaa, koska tarkkaavaisuus suunnataan kohteeseen tietoisesti tietyllä tavalla. (Toisaalta miten tähän asettuu valikoimaton tarkkaavaisuus?) Mindfulness joka tapauksessa käännetään suomenkielessä nykyisin tietoiseksi ja hyväksyväksi läsnäoloksi tai sitten tietoisuustaidoiksi. Yksinkertaista ja sopivaa termiä ei tunnu helposti löytyvän, ehkä siksi, että harjoituksessa yhdistyy erilaisia tiedonkäsittelyn komponentteja, joita ei oikein voikaan yhdellä termillä tyhjentävästi kuvata. Käsitteen selkeyttämistä kaivataan kyllä.

Kabatt-Zinn on käyttänyt mindfulnessista myös termiä heartfulness, joka siis korostaa tunteenomaista (kokemusta hyväksyvää) komponenttia.

Oskari

  • Viestejä: 107
Vs: Mindfulnessista ja vakauksettomuudesta.
« Vastaus #22 : Helmikuu 16, 2012, 11:24:36 ap »
Buddha opetti yhtä asiaa, kärsimystä ja sen loppumista. Olisikin mielestäni hyvä jos näitä taitoja ja ymmärrystä opetettaisiin jo ennen kuin asiat menevät niin pitkälle että terapeuttia tarvitaan.

Tämä on lyhyesti buddhalaisten ryhmien tehtävä

- Rami

kuulostaa hyvältä tehtävältä.

Minusta tuntuu myös että pitkään, vuosia (ja vuosikymmeniä) harjoitelleilla olisi antaa myös hieman toisenlainen perspektiivi mindfulness-harjoitukseenkin; siihen miten se ehkä muuttuu ja syvenee vuosien myötä, miten vastoinkäymiset ylitetään, miten motivoidutaan uudelleen jne.


nikki

  • Viestejä: 169
Vs: Mindfulnessista ja vakauksettomuudesta.
« Vastaus #24 : Helmikuu 21, 2012, 10:49:41 ip »
Mielestäni "mindfulness" sanan käyttö osoittaa hämmästyttävää tietämättömyyttä suomenkielen sanastoa kohtaan, tietämättömyyden lisäksi kulttuuri-imperialistista asennetta, niin kuin Suomessa ei milloinkaan olisi ollut tietoisia ja itse-tarkkaavaisia ihmisiä!! Kannattaa tutustua paremmin suomenkieleen, esim Lauri Hakulisen Suomen kielen rakenne ja kehitys on merkittävä teos.

Minä olen nähnyt käytettävän sellaista kuin hyväksyvä tietoinen läsnäolo.

Ekhnaton

  • Viestejä: 302
Vs: Mindfulnessista ja vakauksettomuudesta.
« Vastaus #25 : Helmikuu 22, 2012, 12:37:07 ip »
Partioliikkeen perustaja Baden-Powell kävi perinteellistä englantilaista yksityiskoulua, hän inhosi uskonnnontunteja niin paljon että usein karkasi koulusta uskontuntien ajaksi. Baden-Powelin hautakivessä on symbolina ympyrä jonka keskellä on piste. Partiolikkeen historian varhaisessa vaiheessa vannottiin erilaisest valat sanskritin kielellä. Käytössä oli myös sellaisia tunnustuspalkintoja kuin Dharma-awards sekä Karuna-awards. En tiedä onko suomalaisen partiolikkeen historiassa milloinkaan käytetty sanskritin kieltä.  Heidän tunnuslauseensa "Ole valpas!" kuitenkin selvästi merkitsee: ole tarkkaavainen/tietoinen/smriti!

Pema Namgyal

  • Viestejä: 314
Vs: Mindfulnessista ja vakauksettomuudesta.
« Vastaus #26 : Maaliskuu 18, 2012, 03:50:12 ip »
Mielestäni mindfulness on olennainen osa meditaatioharjoitusta. Kun näitä termejä on pyöritelty tässä, niin itse kääntäisin mindfulnesin tietoisena olemiseksi. Jos esim. seurataan hengitystä on olennaista olla tietoinen, muuten mieli karkailee jonnekin. Jos levätään mielen luonnollisessa tilassa, on olennaista olla tietoinen, muuten voi vaikka nukahtaa. Jos resitoidaan mantraa ja visualisoidaan jumaluutta, on olennaista olla tietoinen, silloin oikeanlainen näkemys pysyy yllä.

Eli lyhyesti sanottuna mindfulness on mainio asia.