"...How fortunate we are to have been born as human beings given the opportunity to prepare meals for the Three Treasures. Our attitude should trulry be one of joy and gratefulness.
We should also reflect on waht our lives might have been had we been born in one of the realms of hell, as an insatiable spirit, as some lowly animal, or as a demon. How difficult our lives would be if we suffered the misfortunes of these four circumstances or any other of the eight misfortunate conditions. We would be unable to practice the dharma with the strength of the community even though we had a mind to do so. Much less would we be able to prepare food with our own hands and offer it to the Three Treasures. Our bodies and minds would be bound by the limitations and afflictions of those worlds and would have to suffer their burdens..."
-Dogen (How to cook your life, s. 17)
Mitä mieltä olette?
Yllä oleva lainaus on Tenzokyokun eli "Ohjeet [zen-luostarin] kokille"-opetuksesta. Se löytyy kokonaisuudessaan esimerkiksi täältä:
http://www.wwzc.org/book/tenzo-kyokun-instructions-tenzo mutta suosittelen parempaa käännöstä Kazuaki Tanahashin käännöksenä tästä kirjasta:
http://www.amazon.com/Moon-Dewdrop-Writings-Master-Dogen/dp/086547186XAsia ei ole noin yksiselitteinen kuten täällä nyt selvästi moni haluaa asian nähdä. Harvemmin se on, jos yksittäinen kohta irroitetaan laajemmasta kontekstista. Eihei Dogen (1200-1253), soto zen-koulukunnan perustaja, kirjoitti tuhansia liuskoja opetuksia, ja Tenzokyokun on vain yksi pieni osa sitä laajaa kokonaisuutta.
Aihetta on tutkittu paljon ja sekä soto zenin opettajien että akateemisten tutkijoiden välillä aika pitkälti vallitsee konsensus siitä mitä Dogen tarkoittaa jälleensyntymisellä. Sillä ei tarkoiteta kirjaimellista jälleensyntymää eli reinkarnaatiota, vaikka yleensä kaikki muut paitsi Dogenin perinteen kulkijat haluavat niin esittää. Se on hivenen hassua, että muut kuin Dogenin perinteen harjoittajat haluavat mahduttaa Dogenin opetukset heidän näkemyksiinsä. Selvennän tässä hieman laajaa aihetta ja tarjoan teille linkkejä ja opetuksia, joista voitte itse tutkia aihetta. Itselleni tämä aihe on läheinen tietysti siksi, että olen tutkinut näitä opetuksia vuodesta 1996 ja ennen kaikkea harjoittanut zazenia siitä asti, mutta myös siksi, että tutkin yliopistossa Dogenia ja hänen opetuksiaan pro gradussa, jota juuri työstän. Gradussani tutkin Dogenin opetuksia kuolemasta, ja siihen jälleensyntymän käsite liittyy oleellisesti. Minulla ei ole kuitenkaan tässä aikaa kirjoittaa niin laajasti kuin aihe vaatisi eikä tarjota akateemisia täydellisiä viitteitä, mutta kenties saatte jotain ajateltavaa aiheesta.
Ensin täytyy ymmärtää mistä lähtökohdista Dogen ponnisti, mistä hänen omalaatuinen tapansa ajatella kumpusi. Dogen harjoitti nuorena tendaibuddhalaisuutta, jossa esitetään, että jokainen ihminen ja elävä olento on jo valmiiksi valaistunut. Tätä kutsutaan alkuperäiseksi valaistumiseksi (jap. hongaku). Dogenia ei kuitenkaan tyydyttänyt tendaibuddhalaisuuden opetukset alkuperäisestä valaistumisesta, koska sen mukaan ei tarvitse panostaa niin paljon esimerkiksi mietiskelyyn, koska me olemme jo valmiiksi valaistuneita. Dogen on tästä itse kirjoittanut:
As I study both the exoteric and the esoteric schools of Buddhism, they maintain that human beings are endowed with Dharma-nature by birth. If this is the case, why did the Buddhas of all ages — undoubtedly in possession of enlightenment — find it necessary to seek enlightenment and engage in spiritual practice?
Lähde: Hee-Jin Kim, "Eihei Dogen - Mystical Realist" (sieltä se löytyy, en nyt jaksa kaivaa kirjaa kirjahyllystäni ja plärätä sivuja. Mut se löytyy Dogenin henkilöhistoriaa käsittelevästä osasta)
Dogen hylkäsi tendain ja harjoitti rinzai zeniä. Sekään ei tarjonnut Dogenille vastauksia, joten hän viimein lähti noin 23-vuotiaana Kiinaan, jossa viimein tapasi Rujingin, kiinalaisen kapinallisen opettajan, joka haistatti pitkät keisarille, rituaaliselle hassuttelulle, ja joka ei suostunut käyttämään mestarin kaapua, vaan pukeutui noviisimunkin kaapuun jne. Rujingilta Dogen omaksui oman kapinallisen asenteensa ja toki siihen on vaikuttanut Japanin Kamakura-kauden korruptoituneisuus uskonnollisuudessa, josta Dogenkin paljon kirjoitti, muun muassa siitä kuinka moni pakenee uskonnon huomaan ja omaksuu ei-buddhalaisia näkemyksiä ikuisesta elämästä. Dogen myös kritisoi kirjaimelliseen jälleensyntymään eli reinkarnaatioon uskomista jne. (tästä enemmän muun muassa Shobogenzon Bendowa-kappaleessa, löytyy ilmaiseksi täältä:
https://www.bdkamerica.org/digital/dBET_T2582_Shobogenzo1_2009.pdf Aiheesta myös hieman täällä:
http://terebess.hu/english/zenschool.html)
Rujingin opetuksissa pääpaino oli tässä hetkessä, ja kuinka istumamietiskelyn, zazenin asennetta ei voi erottaa erilleen mistään. Dogen vei tämän vielä pidemmälle, ja muovasi hyvin omalaatuisen kokonaisuuden, joka myös kohtasi valtavasti kritiikkiä. Dogen sai paljon lokaa niskaansa muun muassa siksi, koska Dogen kritisoi esoteerisia koulukuntia paratiisiuskomuksista ja uskomisesta sellaisiin asioihin, joihin ei ole olemassa selkeitä vastauksia. (Dogenin opetukset painettiinkin piiloon hänen kuolemansa jälkeen noin 600 vuodeksi, ja ne pulpahtivat esiin uudelleen vasta noin 1800-luvun lopussa, kun osa soto-munkeista halusi nostaa Dogenin taas esiin. Moni soto-harjoittaja harjoitti sotoa ilman, että olivat koskaan edes saaneet lukea perustajansa Dogenin opetuksia. Aika hullunkurinen tilanne. Hauska yksityiskohta tästä on muun muassa kuuluisan japanilaisen runoilijan Ryokanin (1758-1831) runo, jossa hän kertoo kuinka sai viimein opettajaltaan luvan vilkaista Dogenin opetuksia ja kuinka rakastui niihin. Lisää aiheesta muun muassa tämän kirjan esipuheessa
http://www.wisdompubs.org/Pages/display.lasso?-KeyValue=32862&-Token.Action=&image=1 Kyseinen Ryokanin runo taas löytyy englanninkielisenä muun muassa täältä:
http://www.amazon.com/Moon-Dewdrop-Writings-Master-Dogen/dp/086547186X )
Dogenille kaikki kietoutuu zazenin käsitteeseen. Zazen ei tarkoita vain istumista (lukekaa esim. Fukanzazengi, löytyy suomeksi täältä:
http://www.kajozendo.org/tietoa/opetukset/fukan-zazengi/), vaan zazen kattaa kaikki elämänalueet. "Zazen ylittää syntymän ja kuoleman" kuten Dogen maalailee esim. Shobogenzon kappaleessa Shoji (Elämä ja kuolema, löytyy ilmaiseksi täältä:
https://www.bdkamerica.org/digital/dBET_T2582_Shobogenzo4_2008.pdf). Kiteytettynä tämä tarkoittaa sitä, että koska emme ole vielä kuolleita, me olemme elossa. Ja koska olemme elossa, meidän tulee tehdä parhaamme joka ikinen hetki. Tästä Dogen johti valtavan uutteran tukeutumisen arkiseen toimintoihin, kuten ruokailuun, ruoan laittamiseen, vessassa käymiseen (mm. Dogenin yksityiskohtaiset opetukset kuinka pestä anus ja esinahka puhtaaksi ja kuinka Buddha opetti pojalleen dharmaa vessassa, joten vessakin on paikka harjoittaa Buddhan polkua... löytyvät Shobogenzon kappaleesta Senjo
https://www.bdkamerica.org/digital/dBET_T2582_Shobogenzo1_2009.pdf ), luonnossa kävelyyn, työskentelyyn jne. Tästä syystä zazenin asenne tulee ulottaa jokaiseen tekemiseen, tulee elää elämäänsä samalla asenteella kuin harjoittaa zazenia uutterasti tyynyllä. Monet muiden buddhalaisten koulukuntien opettajat eivät tästä pitäneet, koska Dogen asetti munkit ja maallikot samalle viivalle. Dogenille jokaisella on yhtälaiset mahdollisuudet harjoittaa dharmaa, ei väliä oletko munkki, maallikko tai nunna. Tästä lisää Dogenin omin sanoin muun muassa Shobogenzon kappaleesta Raihaitokuzui, joka tunnetaan edelleen yhtenä kovimmista naisten oikeuksien ja munkkien ja maallikoiden tasavertaisuuden puolustuksista buddhalaisuuden historiassa (löytyy täältä:
https://www.bdkamerica.org/digital/dBET_T2582_Shobogenzo1_2009.pdf)
Dogenille kuolema oli hyvin keskeisessä osassa sekä hänen opetuksissaan että elämässään. Kaikkea ei tietenkään tiedetä Dogenin elämästä, mutta aika varmoja ollaan sekä aikalaiskirjoitusten kautta että Dogenin omien kirjoitusten perusteella siitä, että Dogen menetti isänsä noin 2-vuotiaana ja äidin 7-vuotiaana. Pitkin hänen buddhalaista "uraansa" Dogenilta kuoli ympäriltä ystäviä ja opettajia. Tämä kaikki tietysti vaikutti häneen, mutta ehkä kauneimmalla tavalla se näkyy hänen opetuksissaan: Dogenille kuolema ja syntymä ovat sama asia (aiheesta seikkaperäisesti lisää muun muassa jo äsken mainitsemassani Shoji-kappaleessa, linkki yllä). Dogen kirjoittaa kautta opetustensa, kuinka kuolemaa ei tulisi sivuuttaa, vaan kuinka se tulisi pitää mielessä harjoitettaessa. Esim. Shobogenzozuimonkissa (hänen opetuksistaan vuosien 1235-1237 välillä koostettu kokonaisuus) on lukuisia konkreettisia ohjeita tähän (Shobogenzozuimonkista lisää täällä:
http://www.kajozendo.org/tietoa/opetukset/shobogenzo-zuimonki/, josta mielenkiintoinen lainaus liittyen tähän aiheeseen:
Pysymättömyyden nopeassa liikkeessä syntymä ja kuolema ovat keskeisessä asemassa. Harjoittakaa ja opiskelkaa vain buddhalaisuutta, jos haluatte jotakin harjoittaa ja opiskella tämän lyhyen elämän aikana. Proosan ja runouden kirjoittaminen on pitkällä tähtäimellä hyödytöntä ja näin ollen siitä tulisi luopua. Älkää haaliko liikaa ulkopuolisia asioita opiskellessanne ja harjoittaessanne buddhalaisuutta. Pitäkää huoli, että pysytte erossa esoteeristen ja eksoteeristen buddhalaisten koulukuntien kirjallisista opetuksista. Edes zen-patriarkkojen opetuksia ei tulisi opiskella liian laajasti. Hidasälyisen ja vähälahjaisen henkilön on vaikeaa keskittyä edes yhteen ainoaan asiaan. Kuinka paljon vaikeampaa hänen onkaan tehdä monia asioita yhtä aikaa, ja vielä samalla pitää mielensä ja ajatuksensa tasapainossa!
Mutta mitä Dogen tarkoittaa jälleensyntymällä? Se on ainakin varmaa, että kirjaimellista jälleensyntymää (=reinkarnaatiota) Dogen ei sillä tarkoita, koska hän kieltää sen mahdollisuuden opetuksissaan niin useasti. Mitään "itseyttä" tai muuta ei siirry kuolemasta seuraavaan elämään, koska se olisi jo vastoin buddhalaisuuden perusopetuksia: buddhalaisuudessa ei opeteta sielusta tai muusta kuoleman ylittävästä itsenäisen olemassaolon omaavasta aineksesta jne. Jälleensyntymä on taas hyvin keskeinen osa kaikkea buddhalaisuutta, mutta siitä tulee erottaa reinkarnaatio. Jälleensyntymä tarkoittaa, että kaikki on pysymätöntä, jatkuvasti muuttuvaa, ja me kuolemme ja synnymme jatkuvasti, koko ajan. Esimerkiksi tiedekin todistaa tämän solutasolla, kun solut uusiutuvat ja kuolevat koko ajan. Me olemme syntyneet ihmisiksi, ja se oli Dogenille oleellista. Se on hemmetin oleellista minullekin. Sitä ei voi kukaan tietää mitä tapahtuu kuoleman jälkeen tai keitä tai mitä olimme edellisessä elämässämme tai mitä olemme seuraavassa elämässämme. Dogen ei sitä tiennyt eikä tiedä kukaan muukaan. Siksi Dogen korostaa tätä elämää, ja tämän elämän merkitystä. Tässä lainaus häneltä:
Me harjoitamme vain (za)zenia ja pyrimme totuuteen, vaikka on olemassa lukemattomia eroavaisuuksia ja tuhansia eri tapoja. Miksi hylkäisimme oman istuintyynymme ja vaeltelisimme ympäriinsä läpi vieraiden maiden pölyisten rajojen? Menetämme läsnäolevan hetken, jos yksikin askeleemme on väärä. Me olemme jo saaneet ylivertaisen arvokkaan ihmiskehon, meidän ei tule antaa arvokkaan ajan valua hukkaan. Me turvaudumme keskeisimpään olemukseen eli Buddhan totuuteen ja pidämme sitä yllä – kuka voisi iloita piikivestä lentävistä kipinöistä? Ruumis on kuin kastepisara ruohonlehdellä. Elämä etenee kuin salamanleimahdus. Yhtäkkiä se on ohi. Hetkessä se on kadonnut.
Pyydän teitä kokemuksen kautta oppivia jaloja ystäviäni: älkää tottuko liiaksi kuviin, jolloin kauhistutte todellista lohikäärmettä. Omistakaa ponnistelunne totuudelle, joka on yksinkertainen ja suoraan saavutettavissa. Kunnioittakaa heitä, jotka ovat ylittäneet opiskelun ja ovat vapaita aikomuksista. Olkaa yhtä buddhain heräämisen kanssa. Tulkaa todellisiksi patriarkkojen samadhin perijöiksi. Tulette itsekin olemaan yksiä heistä, jos harjoitatte tällä tavoin pitkän aikaa. Aarreaitta aukeaa tällöin itsestään, ja olette vapaita vastaanottamaan ja käyttämään sen sisältöä haluamallanne tavalla.
http://www.kajozendo.org/tietoa/opetukset/fukan-zazengi/Tässä myös yksi mielipide jälleensyntymän (jonka Dogenkin allekirjoittaa opetustensa mukaan) ja reinkarnaation (jonka Dogen kieltää opetustensa mukaan) välillä:
Reincarnation is not a Buddhist concept.
Reincarnation is the idea that the same soul or same person is reborn in successive bodies. Buddhism rejects the notion of a soul or a self that is permanent. You will never be reborn as the same person ever again.
What Buddhism teaches is rebirth, the cycle of birth and death. You may carry over into your next life karma, or traces, of your former lives, but you will be a new, unique person with no real memory of the past. According to Buddha-dharma, it’s very rare to remember a past life.
The concept of reincarnation found its way into Buddhism through the assimilation of folklore and native beliefs; strictly speaking, it is not part of the Dharma or teachings.
Ultimately, it doesn’t matter. Whatever happens when we die is going to happen regardless of what we believe. Buddhism does not stand on assertions about what comes after physical death. Buddhism is about the experience of life, here and now.
The great Zen master Dogen once said, “This present birth and death itself is the life of the Buddha. If you attempt to reject it with distaste, you are losing thereby the life of the Buddha.”
http://theendlessfurther.com/?p=154Asian tekee monimutkaiseksi myös se, että Dogen oli hyvin oppinut (johtuu osaksi hänen aristokraattisesta lapsuudesta ennen kuin hän hylkäsi ja sen valitsi 12-vuotiaana luostarikoulutuksen aristokraattisen uran sijaan), ja hän viljelee opetuksissaan paljon lainauksia muun muassa Lootussuutrasta. Dogenin tyyliä (ja tuonkin ajan tyyliä Japanissa) oli kirjoittaa runollisesti, käyttää kielikuvia, vertauskuvia, jolloin kaikki väitteet eivät ole välttämättä tarkoitettu otettavaksi kirjaimellisesti. Dogen oli tässä hyvin tiukka, ja hän useasti selittääkin tätä tapaansa, jotta oppilaille ei tulisi väärinkäsityksiä. Muun muassa Eiheikorokussa ja Shobogenzozuimonkissa on paljon näitä hänen opetuksiaan. Siksi Dogenin opetuksia laajalti ymmärrettäessä tulee olla tietoa aika laajasta kokonaisuudesta aina Lootussuutrasta vanhoihin klassisiin kiinalaisiin 700-luvun zen-läppiin.
Tämä on kuitenkin vain pintaraapaisua aiheesta, ja minulla ei ole aikaa paneutua tähän nyt enempää. Suosittelen asioista todella kiinnostuneita lukemaan aikaisemmin mainitsemani Hee-Jin Kimin kirjan "Eihei Dogen - Mystical Realist" eikä poimimaan vain sieltä täältä satunnaisia otoksia ja tekemään niiden perusteella johtopäätöksiä. Selkeimmin asian ytimeen pääsee myös ottamalla suoraan yhteyttä johonkin soto-opettajaan tai ohjaajaan (kuten esim. minuun), ja kokeilemaan Dogenin promotoimaa harjoitusta käytännössä.
Dogen:
Voimme vieläkin nähdä jälkiä Jetavanan puiston synnynnäisen mestari Gautama Buddhan kuuden vuoden ryhdikkäästä istumisesta. Historiallinen henkilö Bodhidharma välitti buddhalaisuuden keskeisimmän ytimen Kiinaan, ja hänen yhdeksän vuoden seinään päin istumisen arvokkuus välittyy meille vielä nykyäänkin. Jopa näiden muinaisten esimerkkien tapauksessa nämä vanhat, pyhät henkilöt ovat harjoittaneet näin. Miksi siis meidän, tämän päivän ihmisten, on mahdollista tuhlata aikaa ja olla harjoittamatta zazenia?
Näin ollen meidän on luovuttava älyllisestä oppineisuudesta ja sanoihin tukeutumisesta. Meidän on välttämätöntä opiskella askeleita, jotka kääntävät huomiomme sisäänpäin ja valaisevat todellisen itsemme. Kehomme ja mielemme putoavat pois kuin itsestään, ja alkuperäiset kasvomme ilmaantuvat luonnostaan. Jos haluamme oivaltaa jotain sanoinkuvaamatonta hetkessä, meidän on harjoitettava tätä sanoinkuvaamatonta välittömästi, joka on zazenia itsessään
.
http://www.kajozendo.org/tietoa/opetukset/fukan-zazengi/
