Svabhāvan merkitystä voi lähestyä kahdesta näkökulmasta:
1) Ontologinen, eli asiat ovat olemassa tietyllä tavalla
2) Kognitiivinen, eli miten me käsitämme asioiden olevan
Ontologisessa näkökulmassa voidaan erottaa kolme eri merkitystä shabhavalle:
(Pohjustukseksi:Mitä eroa on tässä substanssilla ja essenssillä?
Essenssi on se, mikä tekee sinusta erilaisen kuin muut.
Substanssi on se, mistä sinut on tehty.
Puinen tuoli on tehty puusta, puu on sen substanssi, mutta puu ei ole sen essenssi. Tuolin design ja muut ominaisuudet yhdessä tekevät tuolin essenssin.)
1) Shabhava on essenssi.
Tämä voi tarkoittaa sitä, että shabhava on asian ominaisuus, jota asia ei voi menettää lakkaamatta olematta se asia. Esimerkiksi nestemäisyys on veden shabhava, kuumuus on tulen shabhava. Jos vesi ei ole enää nestemäinen, se lakkaa olemasta vettä ja siitä tulee jotain muuta.
Toinen, yleisempi lähestymistapa on nähdä shabhava asioiden puhtaana essenssinä eli asialla on yksilöllisen olemus, joka muodostuu sen ominaisuuksista (svalaksana). Helpoimmin tämän ymmärtää vertaamalla kahta asiaa, vaikkapa koiraa kissaa. Koira on eri kuin kissa, koska koiralla on erilaiset ominaisuudet, jotka erottavat sen kissasta. Koiran shabhava on siten eri kuin kissan shabhava.
2) Shabhava on substanssi.
Tämä idea löytyy sekä buddhalaisista että länsimaalaisista filosofioista. Idea menee yksinkertaisuudessaan näin, tosin vähän eri muodoissa:
On olemassa kahdenlaisia asioita: ensisijaisia ja toissijaisia. Ensisijaiset asiat ovat maailman rakennuspalikoita. Toissijaiset asiat ensisijaisista asioista rakentuvia ja usein pelkästään mielen luomia konsepteja tai käsityksiä todellisuudesta.
Toissijainen asia voidaan palauttaa ensisijaiseen asiaan (em. atomit aikanaan).
Ensisijaiset asiat ovat ”oikeita”, toissijaiset asiat eivät ole ”oikeasti” olemassa. Ne ovat tilapäisiä tai mielen luomia illuusioita.
Asialla on siis substanssi, josta asia rakentuu. Asialla on shabhava.
3) Shabhava on absoluuttinen ja perimmäinen todellisuus.
Tämä on käytännössä laajennus edellisestä. Shabhava on asioiden ensisijainen ja samalla perimmäinen luonne. Perimmäinen luonne tarkoittaa sitä, että se ei ole enää jaettavissa pienempiin osiin. Perimmäinen luonne tarkoittaa myös, että asia on itsenäinen eli kausaalisuuden ulkopuolella ja siten muuttumaton.
Esimerkiksi tyypillisesti joissain perinteissä mieli/tietoisuus on ensisijainen asia. Kaikki ympärillämme olevat asiat ovat taas toissijaisia. Ne ovat vain mieltä tai tietoisuutta eri muodoissa. Vertauskuvallisesti kullasta voidaan tehdä koruja ja kelloja, mutta ne ovat siitä huolimatta vain kultaa eri muodoissa. Meri velloo aaltoina ja muuttaa jatkuvasti muotoaan, mutta se on silti aina meri.
Tämä idea laajentuu niin, että tietoisuus/mieli on kaiken perimmäinen todellisuus ja kaikki on pohjimmiltaan mieltä/tietoisuutta. Koko maailmalla on siis shabhava. Ja tämä shabhava on absoluuttinen ja perimmäinen todellisuus.
(Tämä on tavallaan substanssin erikoislaajennus. Voi myös ajatella, että shabhava on joko asian essenssi tai substanssi, jos haluaa päästä vähemmällä. Tässä viimeisessä maailmasta tehdään ensin konsepti, jolla nähdään olevan yksi, yhteinen substanssi.)
Kognitiivinen näkökulma puolestaan tarkoittaa sitä, että shabhava on jotain, jonka me omassa päässämme luomme kaikille asioille.
Shabhava ei ole asioiden todellinen essenssi tai substanssi, vaan se on meidän automaattinen käsityksemme siitä, kuinka asiat toimivat ja mitä ne pohjimmiltaan ovat.
Shabhava on siis idea, jonka heijastamme takaisin maailmaan, jokin jota siellä ei alun perin ole -aka kognitiivinen virhe.
Me erotamme kissan ja koiran toisistaan, koska me havaitsemme niiden olevan erilaisia. Sen jälkeen päättelemme automaattisesti, että niillä on oltava jokin essenssi tai substanssi, joka erottaa ne toisistaan. Siis päättelemme, että ne ovat syvällä sisällään jollain perustavalla tavalla erilaisia eli niillä on oltava shabhava. Ja tämä shabhava on jotain mitä kissa ja mitä koira ”on oikeasti”. Tai havainnoimme koko maailmaa yhtenä asiana ja teemme saman kognitiivisen virheen. Maailmalla on oltava shabhava, se mitä maailma ”oikeasti on”.
Jos ihan tarkkoja ollaan, niin kyseessä on kaksi kognitiivista virhettä, jotka aiheuttavat toisensa. Kyseessä on eräänlainen luuppi, jonka kognitiivinen virhe aiheuttaa.
A) Asiat ovat (luonteeltaan) erilaisia. (aiheuttaa päätelmä b:n)
B) Asioilla on (oltava) itsenäinen ja perimmäinen luonne. (aiheuttaa havainto a:n)
