Kirjoittaja Aihe: Pragmaattinen dharma ja herääminen  (Luettu 8380 kertaa)

Kim

  • Viestejä: 248
    • Open Heart
Pragmaattinen dharma ja herääminen
« : Tammikuu 04, 2017, 04:20:14 ip »
Hyvät ystävät.

Pohdin tässä pari päivää miten lähteä jatkokeskusteluun kun edellinen keskustelu eskaloitui niin nopeasti niin erikoisiin mittoihin. Sitten ajattelin, että ehkäpä olisi paras lähteä perusasioista eli heräämisestä (awakening).

Ennen kuin homma taas lähtee lapasesta niin toivoisin, että tässä keskustelussa olisi mahdollista keskustella ja puhua omista kokemuksistaan järkevästi pelkkien mielipiteiden tai ennakkoluulojen sijaan, tai sen sijaan, että keskustelu ajautuisi umpikujaan tuijottaessa liian tiukasti kirjoista löytyviin sitaatteihin. Kiitos kaikille yhteisestä ponnistuksesta.

Toimin itse opettajana mutta en lähde tähän keskusteluun edustamani suuntauksen edustajana tai rummuttajana. Oma motiivini lähteä keskustelemaan on siinä, että toivoisin mielen harjoittamiseen ja tietoisen luontomme oppeihin liittyvissä asioissa huomattavasti enemmän läpinäkyvyyttä ja selkeyttä kuin (monimuotoisella) dharmakentällä on tapana. Toivon näin siitä syystä, että olen käyttänyt kirjaimellisesti yli parikymmentä tuhatta tuntia aikaa harjoittamiseen saadakseni jotain selkoa näihin asioihin. Samalla tervejärkisyyden, rakentavan kriittisyyden ja empiiriseen tutkimukseen perustuvassa hengessä on saanut alkunsa ns. pragmaattisen dharman liike. Olen tainnut ennenkin mainita Dharma Overground-foorumin ja Daniel Ingramin tähän viitatessani. Tämän lisäksi on muitakin pragmaattisen dharman suuntauksia mutta theravada-taustainen Ingram lienee tunnetuin.

Pragmaattisen dharman idea on siis kyseenalaistaa kaikki mikä voidaan kyseenalaistaa, eikä tabuja ole. Kyseenalaistamisella ei kuitenkaan tarkoiteta epätervettä spektisyyttä tai kyynisyyttä vaan kunkin asian tutkimista omakohtaisesti omassa mielessä koska näin henkisen polun asioita voidaan kokemuksellisesti todentaa (eikä millään muulla tavoin). Kokemusten karttumisen jälkeen on jotain mistä keskustella toisten kanssa (niiden pelkkien kirjasitaattien ja muilta kuultujen tarinoiden sijaan). Kyseenalaistaminen ja kysymysten esittäminen voi koskea mitä tahansa, niin meit itseämme kuin opettajia kohtaan. Dharman harjoittamisen tarkoitus on mielen ymmärtäminen, niin psykologisesta kuin tietoisesta perspektiivistä. Jotta tähän tavoitteeseen päästäisiin on pelkästään hyödyllistä, että kyseenalaistaminen ja vastauksien vaatiminen on sallittua.

Katsoin siis parhaaksi ja toivon mukaan hyödylliseksi keskustella ensin heräämisestä, joka tunnetaan useilla traditiokohtaisilla nimikkeillä. Tämä on siitä syystä hyvä aihe, että herääminen on ensimmäinen peruuttamaton tapahtuma, joka mielen tasolla/psykologisesti tapahtuu.

Herääminen ja miten siihen käytännössä päästään

Liitä tähän alle pari sitaattia alkajaisiksi. Pahoitteluni siitä, että lähteet ovat englanniksi.

The Dalai Lama talks about his awakening in his book, "How to see yourself as you really are".

"When I was about thirty-five years old, I was reflecting on the meaning of a passage by Tsongkhapa about how the “I” cannot be found
either within or separate from the mind-body complex and how the “I” depends for its existence on conceptuality. Here is the passage:
'A coiled rope’s speckled color and coiled form are similar to those of a snake, and when the rope is perceived in a dim area, the thought
arises, “This is a snake.” As for the rope, at that time when it is seen to be a snake, the collection and parts of the rope are not even in the
slightest way a snake. Therefore, that snake is merely set up by conceptuality. In the same way, when the thought “I” arises in
dependence upon mind and body, nothing within mind and body—neither the collection that is a continuum of earlier and later moments, nor the
collection of the parts at one time, nor the separate parts, nor the continuum of any of the separate parts—is in even the slightest way the
“I.” Also there is not even the slightest something that is a different entity from mind and body that is apprehendable as the “I.”
Consequently, the “I” is merely set up by conceptuality in dependence upon mind and body; it is not established by way of its own entity.'
Suddenly, it was as if lightning moved through my chest. I was so awestruck that, over the next few weeks, whenever I saw people, they
seemed like a magician’s illusions in that they appeared to inherently exist but I knew that they actually did not. This is when I began to
understand that it is truly possible to stop the process of creating destructive emotions by no longer assenting to the way “I” and other
phenomena appear to exist. Every morning I meditate on emptiness, and I recall that experience in order to bring it into the day’s activities.
Just thinking or saying “I,” as in “I will do such-and-such,” will often trigger that feeling. But still I cannot claim full understanding of
emptiness."


DL selittää omaa heräämistapahtumaansa. Tsongkapan sitaattia pohtimalla, hän selittää miten miten "minä" ei olekaan sitä mitä luulemme tai olemme olettaneet sen olevan. Kun herääminen tapahtuu niin oivallamme välähdyksen omaisesti miten lataus minuudestamme purkautuu. Tätä tapahtumaa on kuvailtu monissa lähteissä. DL muotoilee sen (lightning) välähdykseksi tai salamaksi, joka sai hänet olemaan ihmeissään, ihmetyksen vallassa, muutaman viikon ajan.

Mahamudra ja dzogchen-opettaja Daniel P. Brown, Pointing out the Great Way-kirjan kirjoittaja puhuu samasta asiasta näin äänitteellä:

”Now bring to mind your usual sense of self, your personal identity. You can evoke this and use it as an object of reflection. For example I would evoke Dan, Danness, and look squarely at Danness. The thing about self-presentation is that you can evoke it and you can observe it... So evoke your sense of self and observe it. Notice any personal characteristics you associate with that sense of self. Familiarise yourself with the target of your search... And now take your awareness... And let your awareness roam thought the regions of your body. See if you can find any thing in itself, any independently existing thing that is that personal identity, anywhere in the field of bodily experience. You have to actively search... And the more you search anything independently existing, any thing in itself, the more what you search for will be seen from your awareness as unfindable. Emptiness practice... is in the unfindability of the target... If you think you find the independent basis for that sense of self, if you find any thing that's substantial, roam around in that area and break it down to smaller units of analysis... OK, now evoke your sense of self, your personal identity once again... Familiarize yourself with the target of the search. Evoke your personal identity and notice any personal characteristics you associate with that sense of self... Now, take your awareness and let it roam through mental content. Do you find any independently existing thing that is that self?... As you continue to search at some point there is a shift in your basis of operation. What remains right here is the awareness itself, no longer obscured by the empty construction of the personal identity. You open up to the level of awareness that is cleaned up of the cloud of self. And you start operating from that instead of operating out of self-mode.”

Äänite löytyy täältä: https://pointingoutway.org/meditations , ”Meditation on Insight Training or ”Emptiness”.

Lisään alle vielä lyhyen sitaatin nimettömältä tuttavaltani, joka on Namkhai Norbun pitkäaikainen oppilas:

”There are practices that are nearly identical to... "self-inquiry", in the practice of khordas rushan (korde rushen). But I'm a fairly hard-line traditionalist when it comes to practices and transmission and cannot discuss the specifics of rushan here.”

Se, että mainitsen tämän tässä yhteydessä ei ole siksi, että tarkoitukseni olisi jakaa salaisia ohjeita vaan siitä syystä, että tuo self-inquiry-tyyppinen tutkiminen liittyy myös dzogcheniin. Tämä tulee selväksi Daniel Brownin sitaatin kautta, joka antaa selvät ohjeet siihen miten tyhjyys-filosofiaa väännetään eläväksi kokemukseksi.

Lisään tähän vielä käyttämäni version samasta ohjeesta:

1. Kun istut alas ja rentoudut, tee se näin: Skannaa ympäri kehoasi ja vapauta fyysisiä jännityksiä mistä niitä havaitsetkin, ja kiinnitä huomiota siihen mitä vapautuneiden jännityksien paikalta löytyy... Sieltä löytyy avara avoin tila. Sitten jatka seuraavaan jännitykseen, vapauta se ja jälleen noteeraa avoin sisäinen tila, joka jännityksen paikalta paljastuu. Kun jatkat tätä muutaman minuutin ajan, käy niin, että avaran tilan pisteet yhdistyvät toisiinsa ja suurempi avoin tila, ilman ”minää”, paljastuu. Marinoidu siinä, koko kehollasi, ilman kiirettä, useiden minuuttien ajan. Tämä on minätön moodi, jossa voit selkeästi havaita, että näkeminen on ilman ”näkijää” ja katsominen on ilman ”katsojaa”. Vain ole, ilman ”minää”. Kun käyt tämän läpi huolella, ilman kiirettä, niin jatka toiseen moodiin.
2. Affirmoi minää itsellesi, ”minä, minä, minä!”, toistamalla sitä mielessäsi. Kun olet sanonut sitä useamman kerran, lopeta hokeminen ja ole tietoinen esiinnousevista tuntemuksista. Vain ole tietoinen kehoosi ilmaantuvista tuntemuksista, sekä avarasta tilasta. Näin kykenet näkemään minäsi, subjektin, objektina eli kohteena. Kohtaa miltä ”minäsi” näyttää ja tuntuu. Tutkaile sitä samoin kuin tiedemies tutkii organismia mikroskoopillaan ja tee huomioita. Ennen pitkää, kun jatkat havainnointia, minä-tuntemukset katoavat ja minätön avara tietoisuus paljastuu itsestään. Sitten aloita alusta, toistaen kahta moodia uudelleen ja uudelleen. Näin tekemällä ”minän” illuusio haihtuu. Älä kuitenkaan odota mitään vaan pitäydy siinä mitä koet.


Ohjeen käyttäminen on johtanut useiden kymmenien ihmisten heräämiseen.

Ei ole salaisuus (ainakaan enää), että heräämisiä tapahtuu suhteellisen paljon nykyään niin eri traditioiden harjoittajille kuin spontaanisti harjoittamattomillekin henkilöille. Asiasta puhutaan avoimesti ilman salailua tai salamyhkäisyyttä monilla suunnilla, en kuitenkaan ole nähnyt vastaavaa keskustelua missään suomen kielellä. Keskustelua myös vaikeuttaa usein se, että tiettyyn terminologiaan tottunut henkilö ei ymmärrä mitä toista terminologiaa käyttävä henkilö sanoo. Onpa terminologia mikä tahansa niin kuvaukset jälkeen heräämisen ovat kuitenkin hyvin samankaltaisia, itse asiassa monesti identtisiä, yli perinnerajojen.

En missään nimessä väitä, että herääminen olisi mitään muuta kuin polun alkaminen, polulle astuminen, vaikka se joissain ei-buddhalaisissa yhteyksissä nostetaan korkeuksiin.

Itse olen törmännyt heräämisen aiheeseen niin zenin, tb:n useiden koulukuntien, jodon kuin theravadan kautta, ei-buddhalaisten suuntausten lisäksi, samaa tapahtuu myös hinduille, kristityille, taolaisille kuin myös mihinkään uskomattomille. Hienoa.

Olen nähnyt heräämistä ja heräämisen jälkeistä elämää koskevia selostuksia joitain kertoja. Ensimmäinen lähde johon törmäsin oli zen-opettaja Philip Kapleaun The Three Pillars of Zen-kirjassa, joka sisälsi kymmenkunta tarinaa. DL kuvailee lyhyessä sitaatissa miten heräämistapahtuma oli salamanomainen, välähdys. Olen myös kerännyt ystävieni kuvauksia aiheesta ja julkaissut niitä, voin lisätä niitä jos joku pyytää. Em. Ingram on puhunut asiasta paljon kuten myös mainitun DhO-foorumin väki. Voisi olla hyvä kerätä näitä eri lähteistä.

Heräämisen universaaliin luonteeseen liittyen pari sitaattia:

Daniel Ingram, Tibetan Bhumi Model, Mastering of the Core Teachings of the Buddha-kirjasta:
"However, like most of the teachings, it contains some very interesting points made in what I consider very unfortunate ways... Lining the model of the Bhumis up with the Four Paths also involves some controversy. That the first bhumi is stream entry is straightforward. Beyond that, things get difficult."

Ingraminen kommentti on siis esitetty tiibetiläisen bhumimalliin liittyvän keskustelun yhteydessä.

Tässä Jodo-opettaja Sujatin puhuu heräämisen yhtäläisyydestä zenissä ja jodossa:
"3. Path of Seeing: This is the tipping point when the realisation of the truth of the Dharma penetrates sufficiently to drive out negative emotion. This is equivalent to entering the path in an irreversible way since such experience cannot be erased and it naturally lessens one’s greed, hate and delusion... The path of ‘Seeing’, of course, equates with satori/kensho in Zen and with shinjin in Pureland. It is a universal Buddhist point that there are thresholds that once passed cannot be undone. Even is an awakened person goes completely off the rails they cannot reach that state of not knowing what they know and sooner or later this is going to pull them back on course, perhaps with much renewed contrition, but certainly with greater wisdom and compassion."

Lähde: http://www.friendsofamida.com/forums/topic/gradual-sudden-open-the-tin-can/

Kuten edellä sanoin, henkilökohtaisesti toivoisin, että asiasta keskusteltaisiin kunkin oman kokemuksen eikä teoretisoinnin kautta.

Omasta kokemuksestani haluaisin sanoa, että heräämisen jälkeen "minä" on vain nimellinen arvo. Se ei enää tarkoita samaa kuin aiemmin ja vaikka puhumme minästä arkikielessämme niin koska siitä on poistunut lataus sen merkitys meille itsellemme ei ole enää sama kuin ennen heräämistä. Kokemuksellisesti pidän heräämistä, joka edellä määriteltiin peruuttamattomaksi muutokseksi, erittäin tärkeänä vedenjakajana. Ennen sitä sitä ei oikein tiedä eikä ymmärrä mihin minättömyys tai tyhjyys viittaa, mitä sillä oikeastaan käytännössä tarkoitetaan. Kuulun itsekin siihen ryhmään buddhalaisia harjoittajia, jotka käyttivät vuosia, paljon aikaa ja energiaa asian selvittämiseen mutta syystä tai toisesta asia ei ottanut ratketakseen. Minusta on harmillista tavata ihmisiä, siis ihmisiä, jotka ovat saattaneet panostaa jopa vuosikymmeniä harjoitukseensa mutta eivät ole vielä saaneet edes tätä muutoksen tekevää välähdystä osakseen.

Toivon siis, että tämä ketju on avuksi monille jotka painivat tämän asian, buddha dharman ydinasian kanssa. Siitä voidaan olla montaa mieltä kuinka kattava Sakyamunin valaistuminen oli mutta lähteiden mukaan tämän jälkeen hän alkoi opettaa buddhalaisuuden perusprinsiipeistä, kuten minättömyydestä (anatta). Toivon tämän keskustelun olevan avuksi niille, joille asia on vielä epäselvä.

Löytyyko täältä porukkaa jotka tunnistavat omassa kokemuksessaan mistä heräämisessä on kyse?

Kiitos.

Marko

  • Viestejä: 38
Vs: Pragmaattinen dharma ja herääminen
« Vastaus #1 : Tammikuu 04, 2017, 11:27:27 ip »
Minulla ei ole omaa kokemusta heräämisestä, ainakaan en tunnista itseäni noista kuvailuista, mutta kirjoitanpa silti. Onko herääminen kovaa työtä eli vuosien ponnistelua, kuitenkin luonnollinen tapahtuma ja seuraus jossain vaiheessa (harjoittajan) elämää, jotain mitä ei voi toimillaan itse edes edesauttaa (ehkä kuin tiettyyn rajaan saakka eli ei sinne perille), eikä siksi kannata stressata siitä onko herännyt vai kenties ei. Päänsärkyä siitä vaan saa. Tulee jos on tullakseen. Herätään jos/kun on sen aika.

Jo(i)tain näistä?

Kaikki eivät herää. Jotkut heräävät tai herätetään, miten sen haluaakin sanoa. Kaikkia ei kiinnosta. Mutta onko oikein "kaupata" heräämistä kenellekään? Eikö se orjuuta ihmistä esittelemällä hänelle vaan taas yhden uuden fantasian? Vai uutta matoa vaan koukkuun...? Miksi? Minusta jo se Kapleaun edellä mainittu kirja oli tässä suhteessa epäilyttävä, ne kuvaukset siinä.

Lapsena minulla oli konsti joka auttoi minua joka kerta heräämään painajaisesta. Visualisoin unessa, kun tiukka paikka tuli, eteeni sähköjohdon joka oli kytketty pistorasiaan. Yksinkertaisesti vetäisin johdon irti rasiasta, ja heräsin unesta joka kerta heti. En tiedä miksi kerroin tämän. Ehkä siksi että nuo Kimin antamat ohjeet muistuttavat minua painajaisistani ja siitä miten visualisoin itteni niistä pihalle. En tiedä onko se hyvä vai huono juttu!

Kakashi

  • Viestejä: 26
Vs: Pragmaattinen dharma ja herääminen
« Vastaus #2 : Tammikuu 04, 2017, 11:53:25 ip »
Söin 15 v. sitten ihan helvetisti sieniä. Tunsin olevani herännyt. Sitten huomasinkin olevani totaalisen pihalla. Tavallaan heräsin.

Marko

  • Viestejä: 38
Vs: Pragmaattinen dharma ja herääminen
« Vastaus #3 : Tammikuu 05, 2017, 01:15:15 ap »
Nyt täytyy kyllä tunnustaa että valehtelin. Se on Kimin vika. Tavallaan. Jos herääminen tarkoittaa sitä että ei löydä "minää" enää kerta kaikkiaan mistään, niin kyllä, minäkin olen herännyt. Epäröintini johtui siitä, että asiaan ei tällä kertaa liittynyt minkäänlaista salamointia, ilakointia tai muuta, enkä ole merkinnyt kalenteriin enkä siten juhli vuosittain heräämispäivääni. Pikkuhiljaa asia on tullut selväksi, mutta en osaa sanoa milloin se lopullisesti tapahtui. En edes vuoden tarkkuudella. Elämä jatkuu kuten ennenkin. Ennen söin pullaa ja join kolaa, nyt juon kolaa ja syön pullaa. Onkohan tämä nyt oikeasti ihan oikea herääminen tämä minun, tätä mietin kun Kimin sinänsä ansiokasta suitsutusta luin? Ja onkohan jossakin taho joka voisi varmistaa heräämiseni, kun se on tapahtunut näin salamyhkäisesti että se ei ole tuntunut oikein miltään? Olisin mahdollisesti kiinnostunut ko. kerhon jäsenyydestä. Mitään en maksa.

Saltzmann

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 345
  • bottiovimikko
Vs: Pragmaattinen dharma ja herääminen
« Vastaus #4 : Tammikuu 05, 2017, 02:23:27 ip »
1.  "heräämistä" buddhalaisuuden perusasioina? Ollaanko ahkerasti polulla hetkessä vai onko tuo tulokseen takertumista?

2. Täällä keskustelemme kuitenkin palstan ehdoilla, nätisti tietysti. Myös buddhalaisilla on oma tapansa tarttua asioihin. Osalla ei ole tapana keskustella näistä asioista, ehkä ainakaan muuten kuin buddhalaisten opettajiensa kanssa. Rivitsemppaajien kesken tämä voi mennä aika ankarasti turhan puheen puolelle, koska meillä ei ole täällä asiantuntijaa, joka isoimmat virheet täällä korjaisi.

3. Ottanemme huomioon, että et kirjoita täällä buddhalaisuuden opettajana. Omien sanojesi mukaan et ole buddhalainen opettaja. Se täsmää myös kielenkäyttöösi ja ajattelutapaasi.

-Pragmaattinen dharma. Voidaan miettiä myös, että voidaanko dharmaa pragmatisoida tradition ulkopuoleisen pragmaattisen = käytännöllisen tavan lisäksi ja käsitteellistää se nimellisesti sellaisella leimalla, joka saa sen kuulostamaan käytännölliseltä ja toimivalta. Voi tietysti, mutta että missä mielessä se on Dharmaa, Totuutta? *itsekriittinen kireäpipoisuus/kaulapantaisuus-disclaimer*

"tabuja ei ole" -väite on hämmentävä. Tabut kuuluvat jossain määrin aina ihmiskulttuureihin. Tabuja voi kyseenalaistaa, mutta ne on niin tiukassa, että ei niitä voi ohittaa tuosta vaan. Väittäisin, että tabuja on.

Nyt jää kesken tämä, mutta johonkin tartuin. Itse mietin, että miksi keskustelisin tällaisesta asiasta... Tabut nyt rajoittaa ulosantiani tässä, joten. Jatkanette, jos jatkatte, mutta jään miettimään, että onko tämä keskustelua buddhalaisuudesta.

Myös se, että klimpitetään eri suuntauksien heräämiset yhdeksi ja samaksi ilmiöksi on kyseenalaista. Eri traditioissa kuitenkin on vähintään osittain erilaiset ontologiat ja epistelmologiat, jonka takia niiden tarkastelu tapahtuu väistämättä erilaisista perspektiiveistä, jotka eivät välttämättä kohtaa. Myös kuinka mielekästä tällainen tarkastelu on, jos ei ole kykyä mennä sinne meta tasolle, niin en tiedä.
All deities reside in the human breast.  William Blake

Saltzmann

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 345
  • bottiovimikko
Vs: Pragmaattinen dharma ja herääminen
« Vastaus #5 : Tammikuu 05, 2017, 02:36:25 ip »
Yleisiin sääntöihin viitaten, vielä pyyntö, että ei noin pitkiä siteerauksia, kuin mitä ap-postauksessa on.
All deities reside in the human breast.  William Blake

Kim

  • Viestejä: 248
    • Open Heart
Vs: Pragmaattinen dharma ja herääminen
« Vastaus #6 : Tammikuu 05, 2017, 09:00:39 ip »
...Onko herääminen kovaa työtä eli vuosien ponnistelua, kuitenkin luonnollinen tapahtuma ja seuraus jossain vaiheessa (harjoittajan) elämää, jotain mitä ei voi toimillaan itse edes edesauttaa (ehkä kuin tiettyyn rajaan saakka eli ei sinne perille), eikä siksi kannata stressata siitä onko herännyt vai kenties ei. Päänsärkyä siitä vaan saa. Tulee jos on tullakseen. Herätään jos/kun on sen aika.Jo(i)tain näistä?

Jos heräämistä ei voitaisi lähestyä niin, että tavoite on nimenomaan siinä niin sehän ei käy yksiin niiden buddhalaisten suuntausten kanssa joissa harjoitetaan vipashyanaa. Vipashyana on mielen elementtien ja niihin suoraan liittyvän minuuden, selfingin, empiiristä tutkimista tai paremminkin minään perustuvan mielen läpivalaisua. Kaikissa suuntauksissa sitä ei tosin lähestytä nimenomaan ja tarkoituksella vaikka sen vaikutus ja merkitys tunnustetaankin. Toki heräämisen aiheeseen voi kukin suhtautua miten parhaaksi näkee mutta ei kuitenkaan ole sattuma, että heräämisellä on merkittävä sija buddhalaisessa opissa.

Kaikki eivät herää. Jotkut heräävät tai herätetään, miten sen haluaakin sanoa. Kaikkia ei kiinnosta. Mutta onko oikein "kaupata" heräämistä kenellekään? Eikö se orjuuta ihmistä esittelemällä hänelle vaan taas yhden uuden fantasian? Vai uutta matoa vaan koukkuun...? Miksi? Minusta jo se Kapleaun edellä mainittu kirja oli tässä suhteessa epäilyttävä, ne kuvaukset siinä.

Itse näen asian niin, että heräämisestä syystä tai toisesta ympäripyöreään sävyyn maalailu on se mikä on syypää siihen, että ei ole yleisesti tiedossa mitä se varsinaisesti on. Heräämistä, valaistumista ja milloin milläkin nimikkeellä toki kaupataan ja se on kysymys sitten erikseen mistä missäkin tapauksessa on kysymys. Kun kuitenkin puhutaan heräämistä siten kuten se on yllä määritelty niin kyseessähän on ihmisen eksistentiaalisen dilemman ratkaisu huomattavissa määrin. En ole tuntemiltani heränneiltä ihmisiltä koskaan kuullut, että "hällä väliä, tää on ihan spedeilyä" tai mitään sen suuntaista. Toki, kuten edellä sanoin, herääminen ei ole kaikki mitä mielen puhdistumiseen (vipashyanaan) tulee mutta pysyvä muutos kuitenkin.

Vilkaisin pitkästä aikaa Kapleaun kirjaa. Kirjan sisältö on tietenkin zeniä. Ihan OK vaikka en monia asioita itse allekirjoitakaan.

 
Nyt täytyy kyllä tunnustaa että valehtelin. Se on Kimin vika. Tavallaan. Jos herääminen tarkoittaa sitä että ei löydä "minää" enää kerta kaikkiaan mistään, niin kyllä, minäkin olen herännyt. Epäröintini johtui siitä, että asiaan ei tällä kertaa liittynyt minkäänlaista salamointia, ilakointia tai muuta, enkä ole merkinnyt kalenteriin enkä siten juhli vuosittain heräämispäivääni. Pikkuhiljaa asia on tullut selväksi, mutta en osaa sanoa milloin se lopullisesti tapahtui. En edes vuoden tarkkuudella. Elämä jatkuu kuten ennenkin. Ennen söin pullaa ja join kolaa, nyt juon kolaa ja syön pullaa. Onkohan tämä nyt oikeasti ihan oikea herääminen tämä minun, tätä mietin kun Kimin sinänsä ansiokasta suitsutusta luin? Ja onkohan jossakin taho joka voisi varmistaa heräämiseni, kun se on tapahtunut näin salamyhkäisesti että se ei ole tuntunut oikein miltään? Olisin mahdollisesti kiinnostunut ko. kerhon jäsenyydestä. Mitään en maksa.

Voithan selvittää asiaa jonkun pitämäsi opettajan kanssa. Mitä työni kautta tiedän niin valtaosassa tapauksia he voivat sanoa selvän heräämistapahtuman, sen poks-hetken. Tunnen muutamia joilla tällaista hetkeä ei ole vaan on tapahtunut liukeneminen kuten itsekin sanot. Jokainen tuntemani henkilö on jossain vaiheessa prosessiaan pohtinut liikaa sitä "millaista se sitten heräämisen jälkeen on" mutta sitähän ei voi etukäteen tietää. Ja jokainen tapaus on heräämisensä jälkeen ihmetellyt, "ai no niin tietysti, tämähän nyt on niin ilmeinen ja selvä homma. Se olikin näin simppeliä!".


Anonyymi

  • Viestejä: 3
Vs: Pragmaattinen dharma ja herääminen
« Vastaus #7 : Tammikuu 05, 2017, 09:05:09 ip »
Kyllä nuo kuvaukset kuulostavat tutuilta. Luin kerran sattumalta Maha-nidana Suttan (http://www.accesstoinsight.org/tipitaka/dn/dn.15.0.than.html) jossa käydään analyyttisesti läpi perimmäisen itsen mahdottomuutta. Lukiessani tutkin samalla omaa kokemustani. Analyysi ikään kuin paljasti kokemuksestani kaikki mahdolliset “itsen lymypaikat”, minkä seurauksena itseyden tuntu yhtäkkiä katosi. Jäljelle jäi vain kokemuksen virta vailla itseä.

Olin kyllä jo aiemminkin päätynyt itsettömyyteen älyllisesti ja ehkä jossain määrin kokemuksellisestikin, mutta näin syvä itsettömyys oli minulle uusi kokemus. Se oli voimakas, mieleenpainuva, helpottava, vapauttava, euforinen ja myös hurja kokemus, sillä siihen liittyi juuri tuo peruuttamattomuuden fiilis.

Seuraavat päivät ja viikot olivat melkoista pärinää ja uuteen totuttelua. Pölyn laskeuduttua jäljelle jäi rauha. Tunnen olleeni siitä lähtien vapaampi ja tyynempi. Kuvittelisin myös ettei mielenmyrkyillä ole ollut enää niin paljoa valtaa kuin ennen. Kaikesta on ollut helpompi päästää irti.

Tuosta on nyt noin vuosi aikaa. En sitten tiedä oliko se herääminen vai joku muu pärähtäminen. Mutta oli mikä oli, se taisi vahvistaa luottamustani Buddhan oppiin.

Kyllähän nuo ystäviesi kuvaukset kokemuksistaan voisivat olla kiinnostavaa luettavaa!

Kim

  • Viestejä: 248
    • Open Heart
Vs: Pragmaattinen dharma ja herääminen
« Vastaus #8 : Tammikuu 05, 2017, 09:27:36 ip »
1.  "heräämistä" buddhalaisuuden perusasioina? Ollaanko ahkerasti polulla hetkessä vai onko tuo tulokseen takertumista?

Mikäpä asia ei olisi sellainen mihin ei mieli voisi jäädä kiinni? Yksi asia mikä heräämiseen kiinnittymistä ehkäisee on tietämys siitä, että harjoitus jatkuu sen jälkeenkin koska seuraavat koukerot ovat jo matkalla.

2. Täällä keskustelemme kuitenkin palstan ehdoilla, nätisti tietysti. Myös buddhalaisilla on oma tapansa tarttua asioihin. Osalla ei ole tapana keskustella näistä asioista, ehkä ainakaan muuten kuin buddhalaisten opettajiensa kanssa. Rivitsemppaajien kesken tämä voi mennä aika ankarasti turhan puheen puolelle, koska meillä ei ole täällä asiantuntijaa, joka isoimmat virheet täällä korjaisi.

Kyllä, kyllä, mikäs siinä. Yksi pragmaattisen dharman lähtökohdista ja tavoitteista on kasvattaa kokemuksellista ymmärrystä kaikkien osapuolien kohdalla, niin harjoittajien kuin opettajien kohdalla. Tiedon jakaminen ja avoin keskustelu voi olla pelkästään hyödyllistä. Näin on tapana toimia, tai ainakin sitä pidetään ihanteena, kaikilla elämän alueilla. En missään nimessä tarkoita sitä, että opettajia ei tarvittaisi (koska siinä mennään metsään alta aikayksikön) mutta samalla on mielestäni aiheellista pohtia mitä opettajuus tarkoittaa. Monesti opettajilla on epärealistinen ja korkea hierarkinen asema. Off-topic.

3. Ottanemme huomioon, että et kirjoita täällä buddhalaisuuden opettajana. Omien sanojesi mukaan et ole buddhalainen opettaja. Se täsmää myös kielenkäyttöösi ja ajattelutapaasi.

En kirjoita täällä opettajana lähtökohtaisestikaan. Motiivini aloittaa aihe on saada aikaan hyvää ja hedelmällistä keskustelua kaikkien hyväksi. Se miksi valitsin sanan "herääminen" on siitä syystä, että se (awakening) on kyllä laajalti buddhalaisten käyttämä nimike.

-Pragmaattinen dharma. Voidaan miettiä myös, että voidaanko dharmaa pragmatisoida tradition ulkopuoleisen pragmaattisen = käytännöllisen tavan lisäksi ja käsitteellistää se nimellisesti sellaisella leimalla, joka saa sen kuulostamaan käytännölliseltä ja toimivalta. Voi tietysti, mutta että missä mielessä se on Dharmaa, Totuutta? *itsekriittinen kireäpipoisuus/kaulapantaisuus-disclaimer*...jään miettimään, että onko tämä keskustelua buddhalaisuudesta.

Yksi asia mistä itse olen tykännyt valtavasti joidenkin muidenkin kuin Ingramin ja kumppaneiden kohdalla on maanläheisyys ja konstailemattomuus heidän dharmaa koskevien esitystensä suhteen. Buddhalaisuus on valtavan laaja kenttä erilaisia opetuksia, opettajia ja ihmisiä. Perinteet poikkeavat toisistaan ja uusia suuntauksia syntyy koko ajan kuten on kautta historiankin syntynyt. Emme ole tekemisissä paikalleen jämähtäneen dinosauruksen kanssa. Mielestäni ei ole hedelmällistä lähteä osoittelemaan sormia epäterveelliseltä pohjalta. Dharma viittaa mielen harjoittamiseen ja mielen ymmärtämiseen, todellisen luontomme tietämiseen. Vaikka buddhalaisuudella on pitkät perinteet niin sekin kehittyy, kypsyy ja (toivon mukaan) paranee koko ajan. Ja hyvä niin koska olemme kuitenkin tekemisissä asian kanssa, jonka tarkoitus on saada eksistentiaalinen kärsimys (dukkha) vähenemään tai loppumaan. Puhumme asiasta, joka on ihmisiä lähellä, koskee meitä kaikkia.

"tabuja ei ole" -väite on hämmentävä. Tabut kuuluvat jossain määrin aina ihmiskulttuureihin. Tabuja voi kyseenalaistaa, mutta ne on niin tiukassa, että ei niitä voi ohittaa tuosta vaan. Väittäisin, että tabuja on.

Myös se, että klimpitetään eri suuntauksien heräämiset yhdeksi ja samaksi ilmiöksi on kyseenalaista. Eri traditioissa kuitenkin on vähintään osittain erilaiset ontologiat ja epistelmologiat, jonka takia niiden tarkastelu tapahtuu väistämättä erilaisista perspektiiveistä, jotka eivät välttämättä kohtaa. Myös kuinka mielekästä tällainen tarkastelu on, jos ei ole kykyä mennä sinne meta tasolle, niin en tiedä.

Totta kai se on kyseenalaista. On kuitenkin niin, että opetus on ihmistä varten eikä ihminen opetusta varten. Dharma-opetuksen tarkoitus on keventää taakkaamme, joka on samanlainen kaikilla. Harjoittamisen motiivit voivat tietenkin vaihdella mutta kovien kokeminen kyllä kaivaa esiin ydinmotiivin, halun tuntea oman mielensä ja luontonsa kokonaisuudessaan. Kun käytännön kokemus tämän motiivin linjautumisen myötä sitten karttuu, esimerkiksi heräämisen kautta, niin yhtälaisyydet sekä eriäväisyydet alkavat käydä ilmeiseksi mutta en näkisi tätä huonona asiana vaan rikkautena. Herääminen on universaali asia. Mutta. Se missä kontekstissa se tapahtuu, tai määritellään, se onkin toinen asia.

Kim

  • Viestejä: 248
    • Open Heart
Vs: Pragmaattinen dharma ja herääminen
« Vastaus #9 : Tammikuu 05, 2017, 09:34:04 ip »
Kyllä nuo kuvaukset kuulostavat tutuilta. Luin kerran sattumalta Maha-nidana Suttan (http://www.accesstoinsight.org/tipitaka/dn/dn.15.0.than.html) jossa käydään analyyttisesti läpi perimmäisen itsen mahdottomuutta. Lukiessani tutkin samalla omaa kokemustani. Analyysi ikään kuin paljasti kokemuksestani kaikki mahdolliset “itsen lymypaikat”, minkä seurauksena itseyden tuntu yhtäkkiä katosi. Jäljelle jäi vain kokemuksen virta vailla itseä.

Olin kyllä jo aiemminkin päätynyt itsettömyyteen älyllisesti ja ehkä jossain määrin kokemuksellisestikin, mutta näin syvä itsettömyys oli minulle uusi kokemus. Se oli voimakas, mieleenpainuva, helpottava, vapauttava, euforinen ja myös hurja kokemus, sillä siihen liittyi juuri tuo peruuttamattomuuden fiilis.

Seuraavat päivät ja viikot olivat melkoista pärinää ja uuteen totuttelua. Pölyn laskeuduttua jäljelle jäi rauha. Tunnen olleeni siitä lähtien vapaampi ja tyynempi. Kuvittelisin myös ettei mielenmyrkyillä ole ollut enää niin paljoa valtaa kuin ennen. Kaikesta on ollut helpompi päästää irti.

Tuosta on nyt noin vuosi aikaa. En sitten tiedä oliko se herääminen vai joku muu pärähtäminen. Mutta oli mikä oli, se taisi vahvistaa luottamustani Buddhan oppiin.

Kyllähän nuo ystäviesi kuvaukset kokemuksistaan voisivat olla kiinnostavaa luettavaa!

Hienoa tekstiä lukea. Jee! :) Tiedän ihmisiä joille on tapahtunut sama Longchenpaa ja muita klassikkoja kuin myös heräämisdialogeja lukiessa. Se voi mennä läpi todella iisisti kun vaan ajatuksen kanssa lukee omaa kokemusta peilaillen. Kuvauksesi tuon heräämisen tai pärähtämisen vaikutuksesta on tyypillistä, olen monesti lukenut samaa settiä.

Jos joku toinenkin pyytää tarinoita luettavaksi niin voin postata. Olen asian kanssa kuitenkin varovainen koska olen saanut aika paljon niskaani siitä syystä, että olen jakanut asioita joilla ei ole virallista buddhalaista statusta. Yritän välttää turhaa kärjistämistä.

Seagal

  • Ihminen
  • Viestejä: 259
Vs: Pragmaattinen dharma ja herääminen
« Vastaus #10 : Tammikuu 05, 2017, 09:58:16 ip »
Mitään heräämistä ei ole.Tämä tulee esiin Prajnaparamitasutrassa. Siksi kaikki jotka sanovat olevansa heränneitä, tai kokeneensa jotain sen suuntaista, valehtelevat.

Marko

  • Viestejä: 38
Vs: Pragmaattinen dharma ja herääminen
« Vastaus #11 : Tammikuu 05, 2017, 10:01:34 ip »
Voithan selvittää asiaa jonkun pitämäsi opettajan kanssa. Mitä työni kautta tiedän niin valtaosassa tapauksia he voivat sanoa selvän heräämistapahtuman, sen poks-hetken. Tunnen muutamia joilla tällaista hetkeä ei ole vaan on tapahtunut liukeneminen kuten itsekin sanot. Jokainen tuntemani henkilö on jossain vaiheessa prosessiaan pohtinut liikaa sitä "millaista se sitten heräämisen jälkeen on" mutta sitähän ei voi etukäteen tietää. Ja jokainen tapaus on heräämisensä jälkeen ihmetellyt, "ai no niin tietysti, tämähän nyt on niin ilmeinen ja selvä homma. Se olikin näin simppeliä!".
En ole pitänyt koskaan opettajaa. Pidän kyllä koiraa ja olen aina pitänyt eläimistä ja joskus tuntuu että opinkin niiltä jotain...

Marko

  • Viestejä: 38
Vs: Pragmaattinen dharma ja herääminen
« Vastaus #12 : Tammikuu 05, 2017, 10:07:32 ip »
Mitään heräämistä ei ole.Tämä tulee esiin Prajnaparamitasutrassa. Siksi kaikki jotka sanovat olevansa heränneitä, tai kokeneensa jotain sen suuntaista, valehtelevat.
Veli todistaa väkevästi... tämä oli VAHVAA.

Kakashi

  • Viestejä: 26
Vs: Pragmaattinen dharma ja herääminen
« Vastaus #13 : Tammikuu 05, 2017, 10:19:26 ip »
Kerta tämä on buddhalainen foorumi, niin laitanpa tähän erään buddhalaisen mestarin neuvon:

Keep your mouth shut ~ Dudjom Rinpoche

Although it is fairly easy to bring adverse circumstances into the path, doing the same for positive circumstances is very difficult. Even those who vainly assume themselves to be highly realized beings risk enslavement by the son of Mara and are distracted by devoting themselves to ways of becoming important in this life. Be very careful. Know that this marks the border line where you can go up or down, where the measure of great meditators is taken. Until you perfect the power of inner realization’s noble qualities, it is inappropriate to tell whomever you meet the stories of your spiritual experiences. Keep your mouth shut.

– Dudjom Rinpoche
from the book "Wisdom Nectar: Dudjom Rinpoche's Heart Advice"

http://justdharma.com/s/2ck1p

Marko

  • Viestejä: 38
Vs: Pragmaattinen dharma ja herääminen
« Vastaus #14 : Tammikuu 05, 2017, 10:49:35 ip »
Itse näen asian niin, että heräämisestä syystä tai toisesta ympäripyöreään sävyyn maalailu on se mikä on syypää siihen, että ei ole yleisesti tiedossa mitä se varsinaisesti on. Heräämistä, valaistumista ja milloin milläkin nimikkeellä toki kaupataan ja se on kysymys sitten erikseen mistä missäkin tapauksessa on kysymys.

Kiinnostaisi kuulla, sinun tai jonkun muun, pohtivan mitkä ovat sitten mahdolliset sitten syyt tähän ympäripyöreyteen? Miten tähän on tultu?

Itse heittäisin soppaan sen, että ihmiselämä on niin monitahoinen juttu, että ihmiset eivät oikeastaan tiedä mikä on olennaista elämän rullaamisen kannalta ja mikä ei. Eivät ehkä edes opettajat. On helppo eksyä maalista, kun maastossa polkuja risteilee sinne-tänne. Mikä milloinkin sattuu kiinnostamaan, se vetää. Tätä voi jatkua pitkäänkin ihmisen kohdalla. Siksi hämmästytään lopussa (no lopussa ja lopussa...) siitä miten simppeliä se oli. Kun ei vaan aikansa tiedetty mihin keskittyä, tarjonta oli liian runsasta. En toki ole esittämässä rajoituksia kuitenkaan. Mutta se suunnistaminen tässä, se on se taito. Suunnistaminen, eli taito osata kysyä oikeat kysymykset elämässäään.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 05, 2017, 10:56:42 ip kirjoittanut Marko »