Kirjoittaja Aihe: Imperfect Buddha Podcast  (Luettu 1876 kertaa)


Kim

  • Viestejä: 248
    • Open Heart
Vs: Imperfect Buddha Podcast
« Vastaus #1 : Tammikuu 06, 2017, 11:41:52 ip »
Mainiota kuunneltavaa. 10.0 Imperfect Buddha: David Chapman on stages of maturation, Dzogchen & the future of Buddhism:
https://soundcloud.com/post-traditional-buddhism/100-imperfect-buddha-david-chapman-on-stages-of-maturation-dzogchen-the-future-of-buddhism

Kim

  • Viestejä: 248
    • Open Heart

Jogiini

  • Valvoja
  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 206
Vs: Imperfect Buddha Podcast
« Vastaus #3 : Tammikuu 31, 2017, 09:44:56 ip »
Kuuntelin näitä muutaman kerran kun halusin lepuuttaa silmiäni. Jäin miettimään mikä niissä olisi niin loistavaa. Voisit kertoa, mikä sinusta on ihailtavaa. Okei, David Chapmanilla oli hyviä pointteja kun hän ennusti että "amerikan buddhalaisuus" kuolee pois kymmenessä vuodessa ellei sanghoissa tapahdu jotakin merkittävää muutosta. Näitä podcast-herroja kuunnellessa alan olla samaa mieltä. Kovasti ovat kriittisiä ja näsäviisaita.
Rigid, the skeleton of habit alone upholds the human frame. -Virginia Woolf

Kim

  • Viestejä: 248
    • Open Heart
Vs: Imperfect Buddha Podcast
« Vastaus #4 : Tammikuu 31, 2017, 11:10:51 ip »
Pitkän linjan harjoittajia molemmat, on kertynyt kilometrejä ja kokemuksia, joiden pohjalta puhuvat asiaa, joskus kriittisesti, joskus mustan humoristisesti ja ennen kaikkea ovat pragmaattisesti suuntautuneita eli ajattelevat omalla päällään. Yhtä pelotonta keskustelua buddhalaisuudesta en ole nähnyt missään (Imperfect Buddha Podcast... where other podcasts fear to tread). Heidän molempien englanti on tosin ainakin minulle hetkittäin vaikeaa seurata.

Jogiini

  • Valvoja
  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 206
Vs: Imperfect Buddha Podcast
« Vastaus #5 : Helmikuu 08, 2017, 08:13:12 ip »
Sattuipa mukavasti, että kuulin juuri tästä aiheesta loistavan esitelmän, joka selkiinnytti ajatuksiani huomattavasti. En ole aikaisemmin pystynyt selittämään edes itselleni, että mikä amerikkalaisessa buddhalaisuudessa oikein mättää.  Ainoa havainto on ollut että siellä harjoitetaan jonkinlaista buddhalaista kuviokelluntaa, joka näyttää kivalta, koska kaikki hymyilevät,  mutta  koskaan ei oikein uskalleta sukeltaa.   
  Esitelmässä prof. Jukka Korpela  tarkastelee valtaa, moraalia, oikeudenmukaisuutta ja totuutta eri aikakausina, eri yhteiskunnissa ja vertaa itää ja länttä. Buddhalainen maailma ei ole tässä vertailussa läsnä, mutta kylläkin sellainen yhteisöllinen ajattelu ja vahvaan valaistuneeseen keulakuvaan turvautuminen, joka on buddhalaisille maille tunnusomaista. Bysantissa, Lähi-Idässä ja idässä valaistuneita valtiaita ei arvostella, eikä arvioida, koska he ovat oikeassa. Yksilöt ovat olemassa vain yhteisön jäseninä. Piste.
  Korpelan mukaan lännessäkin elettiin melko lailla keisarin tai jumalan vallan alalaisina ja armosta  aina 1000-luvulle saakka. Yksilö syntyi lännessa 1100-luvulla. Silloin oikeustiede, teologia ja filosofia erottuivat omiksi aloikseen - mutta vain lännessä. Idässä ( myös Venäjällä) jatkettiin kuten ennenkin. Idässä hallitsija oli paljolti jumalaisen totuuden edustaja. Näin on edelleen islamilaisessa maailmassa.
  Meilläpäin yksilön oikeuksilla ei ole rajoja, ja tämähän on kompastuskivistä suurin, kun läntinen yksilö yrittää lähteä dharman polulle. Ihan fyysisestikin  omalta mukavuusalueelta poistuminen voi olla traumaattista. Monet aasialaiset opettajat joutuvatkin kamppailmaan tämän sovittamattoman ristiriidan kanssa jatkuvasti. Ymmärtäähän sen. Olemme kehitelleet omaa ajatteluamme ja oikeustajuamme 1100-luvulta asti! (Korpela huomauttaa että esim. ihmisoikeudet ovat puhtaasti länsimainen keksintö, idässä ihmisillä on erilaisia oikeuksia.) Yhteisöllisyys heikentää automaattisesti yksilön erillisyyttä, joka on perusedellytys buddhalaisen ajattelutavan omaksumiselle. Ehkäpä Trungpa Rinpoche juuri siksi loi oman militantin buddhalaisuuden, koska lännessä vain armeijassa noudatetaan yhteisöllisyyden sääntöjä ja se on meille jotenkin tuttu. Siksi Shambala menestyi.
  Miten sitten länsimaiset buddhalaiset opettajat välttävät kuviokellunnan pintapuolisuuden? Mielestäni eivät useinkaan vältä. Ainakin ne joita olen tavannut, lukenut tai kuunnellut pysyttelevät turvallisesti meditaatiotekniikoissa, mindfullnessissä, onnellisuudessa ja muissa turvallisissa aiheissa. Yksilöä ei haasteta, ja tämä on mielestäni erittäin mielenkiintoista.

Tässä luento: http://media.kantti.net/luennot/2017/filosofiakahvila/20170203_korpela.mp3
 
EDIT: linkin tarkennus

 
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 09, 2017, 11:30:17 ap kirjoittanut Saltzmann »
Rigid, the skeleton of habit alone upholds the human frame. -Virginia Woolf

Kakashi

  • Viestejä: 19
Vs: Imperfect Buddha Podcast
« Vastaus #6 : Helmikuu 08, 2017, 08:29:05 ip »
Esim. tiibetinbuddhalaisuuden perimyslinjat ovat kehittyneet nykyiseen muotoonsa noin tuhannen vuoden aikana. Menee hetki ennen kuin lännessä vanhat perimyslinjat integroituvat kulttuurin ja ympäristön mukaisesti luontaisimpaan muotoonsa. Dharman ydin on kuitenkin elävässä viisaustraditiossa, joten kaikki kyllä järjestyy.

Kim

  • Viestejä: 248
    • Open Heart
Vs: Imperfect Buddha Podcast
« Vastaus #7 : Helmikuu 08, 2017, 10:33:50 ip »
Sattuipa mukavasti, että kuulin juuri tästä aiheesta loistavan esitelmän, joka selkiinnytti ajatuksiani huomattavasti. En ole aikaisemmin pystynyt selittämään edes itselleni, että mikä amerikkalaisessa buddhalaisuudessa oikein mättää.  Ainoa havainto on ollut että siellä harjoitetaan jonkinlaista buddhalaista kuviokelluntaa, joka näyttää kivalta, koska kaikki hymyilevät,  mutta  koskaan ei oikein uskalleta sukeltaa.

Kyllähän jenkit ovat muutenkin hyvin pinnallista porukkaa. Paitsi ne jotka eivät ole :)   


  Esitelmässä prof. Jukka Korpela  tarkastelee valtaa, moraalia, oikeudenmukaisuutta ja totuutta eri aikakausina, eri yhteiskunnissa ja vertaa itää ja länttä. Buddhalainen maailma ei ole tässä vertailussa läsnä, mutta kylläkin sellainen yhteisöllinen ajattelu ja vahvaan valaistuneeseen keulakuvaan turvautuminen, joka on buddhalaisille maille tunnusomaista. Bysantissa, Lähi-Idässä ja idässä valaistuneita valtiaita ei arvostella, eikä arvioida, koska he ovat oikeassa. Yksilöt ovat olemassa vain yhteisön jäseninä. Piste.

Historia osoittaa, että systeemit jotka eivät ole kriittisiä itselleen kaikkine puolineen sokeutuvat, menettävät kurssin.

...
  Meilläpäin yksilön oikeuksilla ei ole rajoja, ja tämähän on kompastuskivistä suurin, kun läntinen yksilö yrittää lähteä dharman polulle... Olemme kehitelleet omaa ajatteluamme ja oikeustajuamme 1100-luvulta asti! (Korpela huomauttaa että esim. ihmisoikeudet ovat puhtaasti länsimainen keksintö, idässä ihmisillä on erilaisia oikeuksia.) Yhteisöllisyys heikentää automaattisesti yksilön erillisyyttä, joka on perusedellytys buddhalaisen ajattelutavan omaksumiselle.

Mutta kyllähän yksilöllä on rajansa :) Nimenomaan se, että länsimainen olento on sen tuhat vuotta (ainakin) kehittänyt yksilöllisyyttään on mielestäni hedelmällinen pohja eikä päinvastoin, ellei tarkoitus sitten ole, sanoisinko kärkevästi, alistua auktoriteetille. Mikään ei korvaa opettajaa/lamaa/gurua mutta nähdäkseni on selvää, että itämaisessa kulttuurissa guruilla on ollut ja on edelleen liikaa valtaa. Täytyy ottaa huomioon se, että läheskään kaikki perinteisen koulutuksen saaneista ei varsinaisesti ole päteviä toimimaan guruna sanan varsinaisessa merkityksessä vaikka tässä asemassa toimivat. Tämä on monivivahteinen yhtälö josta myös IBP:ssa on puhuttu.

Olen toki yhteisöllisyyden kannattaja mutta onko se perusedellytys buddhadharman ymmärtämiseksi? En usko.

Ehkäpä Trungpa Rinpoche juuri siksi loi oman militantin buddhalaisuuden, koska lännessä vain armeijassa noudatetaan yhteisöllisyyden sääntöjä ja se on meille jotenkin tuttu. Siksi Shambala menestyi.

Nimenomaan menneessä aikamuodossa.

  Miten sitten länsimaiset buddhalaiset opettajat välttävät kuviokellunnan pintapuolisuuden? Mielestäni eivät useinkaan vältä. Ainakin ne joita olen tavannut, lukenut tai kuunnellut pysyttelevät turvallisesti meditaatiotekniikoissa, mindfullnessissä, onnellisuudessa ja muissa turvallisissa aiheissa. Yksilöä ei haasteta, ja tämä on mielestäni erittäin mielenkiintoista.

Tässä luento: http://media.kantti.net/luennot/2017/filosofiakahvila/20170203_korpela.mp3

Mitkä aiheet katsoisit olevan näiden turvallisten aiheiden ulkopuolella? Mistä länsimaiset kuviokellujat eivät puhu?
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 11, 2017, 01:07:06 ip kirjoittanut Saltzmann »

Jogiini

  • Valvoja
  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 206
Vs: Imperfect Buddha Podcast
« Vastaus #8 : Helmikuu 09, 2017, 08:06:35 ip »


  Esitelmässä prof. Jukka Korpela  tarkastelee valtaa, moraalia, oikeudenmukaisuutta ja totuutta eri aikakausina, eri yhteiskunnissa ja vertaa itää ja länttä. Buddhalainen maailma ei ole tässä vertailussa läsnä, mutta kylläkin sellainen yhteisöllinen ajattelu ja vahvaan valaistuneeseen keulakuvaan turvautuminen, joka on buddhalaisille maille tunnusomaista. Bysantissa, Lähi-Idässä ja idässä valaistuneita valtiaita ei arvostella, eikä arvioida, koska he ovat oikeassa. Yksilöt ovat olemassa vain yhteisön jäseninä. Piste.

Historia osoittaa, että systeemit jotka eivät ole kriittisiä itselleen kaikkine puolineen sokeutuvat, menettävät kurssin.

........
  Miten sitten länsimaiset buddhalaiset opettajat välttävät kuviokellunnan pintapuolisuuden? Mielestäni eivät useinkaan vältä. Ainakin ne joita olen tavannut, lukenut tai kuunnellut pysyttelevät turvallisesti meditaatiotekniikoissa, mindfullnessissä, onnellisuudessa ja muissa turvallisissa aiheissa. Yksilöä ei haasteta, ja tämä on mielestäni erittäin mielenkiintoista.

Tässä luento: http://media.kantti.net/luennot/2017/filosofiakahvila/20170203_korpela.mp3

Mitkä aiheet katsoisit olevan näiden turvallisten aiheiden ulkopuolella? Mistä länsimaiset kuviokellujat eivät puhu?

Nuo nyt olivat irtonaisia aatoksia kuunnellun loistavan  historiaesitelmän pohjalta.  Tuo esittämäsi kurssin menettäminen silti vaivaa...Siis miten niin? Kyllähän Venäjä on aikojen saatossa pysynyt varsin hyvin omalla kurssillaan. Heillä on edelleen tsaari. Islamilaisilla on uskonnolliset johtajansa, jotka johtavat kansaansa taivaasta tulleen lain nojalla. Ainoastaan lännessä uskonto on marginalisoitu omaan mystiseen karsinaansa, tiede on nostettu sen tilalle, ja oikeus on häilyvä, koska lakeja voi muuttaa.  Aasiassa on edelleen vallalla vanhojen ja viisaiden kunnioitus, esi-isien usko ja dharma.

Luultavasti olen sitä mieltä että aito turvautuminen guruun on haaste, jota monet pelkäävät. Heti kun alkaa pelottaa, otetaan Buddhan  Lankavataran suutra esiin, ja halutaan olla lamppu, joka valaisee oman polun. Ehkä pelko liittyy nimenomaan vajrayanaan, joka varsin nopeasti siirtää oppilaan pois tämän mukavuusalueelta. Pelkästään teemukista luopuminen opetusten aikana on joillekin kovin vaikeaa. Miten sitten voi vaatia että joku luopuisi tavastaan ajatella. Luopuminen on sentään koko polun perusjuttu. Vähän kuin pelastusliivin riisuminen.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 11, 2017, 01:07:29 ip kirjoittanut Saltzmann »
Rigid, the skeleton of habit alone upholds the human frame. -Virginia Woolf

Seagal

  • Ihminen
  • Viestejä: 256
Vs: Imperfect Buddha Podcast
« Vastaus #9 : Helmikuu 09, 2017, 08:35:36 ip »
Sattuipa mukavasti, että kuulin juuri tästä aiheesta loistavan esitelmän, joka selkiinnytti ajatuksiani huomattavasti. En ole aikaisemmin pystynyt selittämään edes itselleni, että mikä amerikkalaisessa buddhalaisuudessa oikein mättää.  Ainoa havainto on ollut että siellä harjoitetaan jonkinlaista buddhalaista kuviokelluntaa, joka näyttää kivalta, koska kaikki hymyilevät,  mutta  koskaan ei oikein uskalleta sukeltaa. 

Oletko paljonkin viettänyt aikaa jenkkien kanssa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska omat kokemukseni ovat aikalailla päinvastaiset ja siellä päin ollaan ihan aidosti huolissaan kuinka Dharma saadaan siirrettyä länteen ilman ylimääräisiä tilpehöörejä. Ja jos nyt ottaa vielä huomioon, että pohjoismaihin ei ole vielä saapunut samanlaista Dharman rantautumista, mikä tapahtui Yhdysvalloissa 60-70 luvulla.

Euroopassa, etenkin Suomessa, buddhalaisuutta pidetään yhä eräänlaisena eksoottisena trippinä, jota mennään larppaamaan viikonloppuleireille, ja joskus vähän prameillaan kavereille Tiibetin tietämyksellä. Harjoittajat ovat todella haluttomia päästämään dharman osaksi kokopäiväistä elämää ja osaksi omaa kulttuuria. Tämä nyt näkyy ehkä kaikkein pinnallisimmin kielessä jolla dharmaa harjoitetaan eri keskuksissa.

Lainaus
Ehkäpä Trungpa Rinpoche juuri siksi loi oman militantin buddhalaisuuden, koska lännessä vain armeijassa noudatetaan yhteisöllisyyden sääntöjä ja se on meille jotenkin tuttu. Siksi Shambala menestyi.

Shambhala perustuu aika pitkälti Kalachakra-tantran opetuksiin, ja jos legendaa on uskominen, Trungpa Rinpochen näkyihin kyseistä paikasta. On hyvä ottaa huomioon, että Shambhala sai alkunsa 60-luvulla, jolloin hippi-aate oli vahvimmillaan. Siten voisi ajatella, että juuri heille puvun laittaminen päälle ja siisti kampaus olivat juuri ne lääkkeet, joita he tarvitsivat ylittääkseen omat riippuvuutensa käsitteistä.

Luultavasti olen sitä mieltä että aito turvautuminen guruun on haaste, jota monet pelkäävät.

Sitä tulisikin pelätä. Ei kovin kevyin perustein tulisi ottaa vastaan initaatiota keneltäkään. Eihän ihmiset mene naimisiinkaan kuin ostaisi sikaa säkissä.

Lainaus
Heti kun alkaa pelottaa, otetaan Buddhan  Lankavataran suutra esiin, ja halutaan olla lamppu, joka valaisee oman polun.
Buddhalaisuuden mukaan tämä on ihan mahdollista. Esimerkiksi Zenissä jokainen on oma lamppunsa. Mestari lähinnä antaa neuvoa.

Kalansilmätorni

  • Viestejä: 113
  • http://www.mikseri.net/artists/7000yt.150176.php
Vs: Imperfect Buddha Podcast
« Vastaus #10 : Helmikuu 09, 2017, 10:21:32 ip »
Suomalaisilla on tunnetusti huono itsetunto. Samasta syystä halutaan tiipiläinen tai intialainen guru mieluummin, vaikka se maksaisikin sen, että gurua näkee väin kerran pari vuodessa.

On hyvä huomioida just toi, että gurua tuleekin pelätä. Niinhän me tietysti jo teemmekin, mutta mitä se voisi tarkoittaa positiivisessa mielessä? Toisaalta voi seurata gurua monella tavalla. Hyvin tärkeää olisi, ettei mene uhraamaan gurulle ruumista, puhetta ja mieltä, vaikka niin tapahtuu joissain pyhimyselämäkerroissa. Se, joka on oikeasti valmis siihen, on oltava jo todellistunut bodhisattva. Vaikka olisi kiihkomielinen ja innokas nuori, niin juuri se on huono syy. Muuten voi kyllä hyvin sitoutua yhteen guruun, jollain muulla tavoin. Ja se olisikin välttämätöntä jossain vaiheessa, että välttää lankeamisen guru-turismiin. Tässä nykyinen Kalu-rinpotse varoittaa uhraamasta ruumiin puheen ja mielen (ja sisältää muutakin puhetta guruun liittyen):

https://www.youtube.com/watch?v=GuN4dR4XxDY

Kakashi

  • Viestejä: 19
Vs: Imperfect Buddha Podcast
« Vastaus #11 : Helmikuu 10, 2017, 12:31:50 ap »
Suomalaisilla on tunnetusti huono itsetunto. Samasta syystä halutaan tiipiläinen tai intialainen guru mieluummin, vaikka se maksaisikin sen, että gurua näkee väin kerran pari vuodessa.
Toki guru voi olla syntynyt muuallakin kuin Tiibetissä tai Intiassa. Jos kuitenkin puhumme gurusta vajrayanan merkityksessä, niin tilanne on kuitenkin se, että todellisia vajrayanaguruja, jotka ovat täysin päteviä ja omaavat kaikki autenttisen vajragurun ominaisuudet ei ihan joka nurkalta löydy. Vaatimukset, että voi antaa esim. korkeimman jooga tantran (anuttarayoga tantra) täyden voimansiirron ovat vain niin isot. Esimerkiksi Sakya-perimyslinjassa pääasiassa vain korkeimmat linjanhaltijat, kuten H.H. Sakya Trizin, H.E. Luding Khenchen tai H.E. Jetsun Kushok, antavat voimansiirrot ja opetukset esim. Vajrayogini- tai Hevajra-tantraan.

Jogiini

  • Valvoja
  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 206
Vs: Imperfect Buddha Podcast
« Vastaus #12 : Helmikuu 10, 2017, 11:53:27 ap »


Oletko paljonkin viettänyt aikaa jenkkien kanssa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska omat kokemukseni ovat aikalailla päinvastaiset ja siellä päin ollaan ihan aidosti huolissaan kuinka Dharma saadaan siirrettyä länteen ilman ylimääräisiä tilpehöörejä. Ja jos nyt ottaa vielä huomioon, että pohjoismaihin ei ole vielä saapunut samanlaista Dharman rantautumista, mikä tapahtui Yhdysvalloissa 60-70 luvulla.

Euroopassa, etenkin Suomessa, buddhalaisuutta pidetään yhä eräänlaisena eksoottisena trippinä, jota mennään larppaamaan viikonloppuleireille, ja joskus vähän prameillaan kavereille Tiibetin tietämyksellä. Harjoittajat ovat todella haluttomia päästämään dharman osaksi kokopäiväistä elämää ja osaksi omaa kulttuuria. Tämä nyt näkyy ehkä kaikkein pinnallisimmin kielessä jolla dharmaa harjoitetaan eri keskuksissa.



Onhan siitä jo aikaa kun olin paikan päällä. Nykytietämykseni tulee pääasiassa kirjojen ja somen kautta.
Mutta jos nyt yritän pysyä näissä alustuksissa, eli podcasteissa ja historiassa niin haluaisin kuulla mielipiteitä siitä että onko mahdolista omaksua dharmaa ja samalla pitää kiinni demokratiasta, moniarvoisuudesta, tasa-arvosta ja yksilöllisistä oikeuksista? Vai onko näiden välillä aivan sovittamaton ristiriita? Mitä ovat nuo "ylimääräiset tilpehöörit"?

Mulle tiibetinbuddhalaisena, pragmaattisuus merkitsee nykyisin sitä, että Tiibetin rikas uskonnollinen kulttuuri ja tavat ovat minulle  harrastus ja opiskelun kohde, ja dharma on hengellisen tutkiskelun ja harjoituksen kohde. Molemmat tukevat toinen toisiaan, mutta voin jo mainiosti jättää harrastuspuolen vähemmälle, ilman että hengellisyyteni siitä kärsii.  Harrastukseen kuuluu usein eräänlainen keräilymentaliteetti; välineiden, kirjojen ja initiaatioiden kilpavarustelu ja matkustelu. Ei siinä ole mitään pahaa. Se on kivaa ja varmasti myös kypsyttelee viisautta, käytöstä ja lisää tietoa. Dharman harjoittamiseen jokapäiväisessä elämässä taas kuuluu monenlaisten hyveiden harjoittelu -tekemättä niistä suurta numeroa, ja kunhan tuo etninen puoli  ei kokonaan peitä varsinaista dharmaa. Mantrat ja kumarrukset voi tehdä kotona.

Mietitäänkö, sinun porukoissa Seagal,  Amerikassa sitä, miten vajrayanan voi siirtää länteen, ilman gurua ja mystiikkaa? Ajattelevat että Dzogchen olisi oiva oikotie?  En usko että se onnistuu.  Suosittelen vanhaa kunnon theravadaa. Tässä eräs suosikkini: https://www.youtube.com/watch?v=AH4bmi1AIG8
 
Rigid, the skeleton of habit alone upholds the human frame. -Virginia Woolf

Kalansilmätorni

  • Viestejä: 113
  • http://www.mikseri.net/artists/7000yt.150176.php
Vs: Imperfect Buddha Podcast
« Vastaus #13 : Helmikuu 10, 2017, 12:33:54 ip »
Suomalaisilla on tunnetusti huono itsetunto. Samasta syystä halutaan tiipiläinen tai intialainen guru mieluummin, vaikka se maksaisikin sen, että gurua näkee väin kerran pari vuodessa.
Toki guru voi olla syntynyt muuallakin kuin Tiibetissä tai Intiassa. Jos kuitenkin puhumme gurusta vajrayanan merkityksessä, niin tilanne on kuitenkin se, että todellisia vajrayanaguruja, jotka ovat täysin päteviä ja omaavat kaikki autenttisen vajragurun ominaisuudet ei ihan joka nurkalta löydy. Vaatimukset, että voi antaa esim. korkeimman jooga tantran (anuttarayoga tantra) täyden voimansiirron ovat vain niin isot. Esimerkiksi Sakya-perimyslinjassa pääasiassa vain korkeimmat linjanhaltijat, kuten H.H. Sakya Trizin, H.E. Luding Khenchen tai H.E. Jetsun Kushok, antavat voimansiirrot ja opetukset esim. Vajrayogini- tai Hevajra-tantraan.

Niitä on kuitenkin, mutta juuri tuo näkemys että niitä ei löytyisi, siis epäusko länsimaisia opettajia kohtaan, on sitä tarkoittamaani huonoa itsetuntoa. Siis että eksoottisemman näköisen gurun vibat kelpaavat paremmin vakuuttamaan suomalaisen siitä, että hän oikeasti on oivaltanut. Monille länsimaisille, joiden joukossa on suomalaisiakin, on annettu esimerkiksi Sakya Trizin on antanut, valtuutuksen opettaa nimenomaan esim. edellämainittuja tantroja. Ken etsii, ehkä löytääkin.

Seagal

  • Ihminen
  • Viestejä: 256
Vs: Imperfect Buddha Podcast
« Vastaus #14 : Helmikuu 10, 2017, 12:54:23 ip »
Suomalaisilla on tunnetusti huono itsetunto. Samasta syystä halutaan tiipiläinen tai intialainen guru mieluummin, vaikka se maksaisikin sen, että gurua näkee väin kerran pari vuodessa.

Itse näen omaa lamaani kerran tai pari vuodessa, enkä koe että tarvitsen mitenkään enempää seuraa hänestä. Otan vastaan opetukset, ja kysyn mitä tulisi harjoittaa. Tietenkin olen sanghan kanssa tekemisissä aika paljon.

Lainaus
Vaikka olisi kiihkomielinen ja innokas nuori, niin juuri se on huono syy. Muuten voi kyllä hyvin sitoutua yhteen guruun, jollain muulla tavoin.

Buddhalaisuus on muuttunut jotenkin todella oudoksi lännessä... monet gurut ovat mustasukkaisia oppilaistaan ja pyrkivät aktiivisesti estämään heitä näkemästä muita guruja...

Lainaus käyttäjältä: Kakashi
Esimerkiksi Sakya-perimyslinjassa pääasiassa vain korkeimmat linjanhaltijat, kuten H.H. Sakya Trizin, H.E. Luding Khenchen tai H.E. Jetsun Kushok, antavat voimansiirrot ja opetukset esim. Vajrayogini- tai Hevajra-tantraan.

Tästä ei kauheasti melua pidetä: Sakya Trizin on valtuuttanut Dzongsar Khyentse Rinpochen antamaan voimansiirron suurelle yleisölle Vajrayogini-tantraa, mikä on mielestäni erittäin mielenkiintoista. Mutta tuo mitä sanot on aivan totta, tällä hetkellä ei ole kovin monta länkkäriä, jotka voisivat antaa Puheen (tai mielen) osoittavat ohjeet.

Lainaus käyttäjältä: Jogiini
Mitä ovat nuo "ylimääräiset tilpehöörit"?
Esimerkiksi tiibetiläisten vaatteiden pitäminen, käyttäytyminen tiibetiläisittäin, rukousten lausuminen tiibetin kielellä, se että hierarkiassa valta-asema on aina tiibetiläisellä (usein laman serkun vaimolla tai vastaavalla). Jos nyt ihan vakavissaan katsoo Tiibetin kulttuuria, niin se on yksi takapajuisimmista maista ikinä. He elivät pronssikaudella vielä 1950-luvulla ja maaorjien pitäminen oli arkipäivää.

Lainaus käyttäjältä: Jogiini
Mietitäänkö, sinun porukoissa Seagal,  Amerikassa sitä, miten vajrayanan voi siirtää länteen, ilman gurua ja mystiikkaa? Ajattelevat että Dzogchen olisi oiva oikotie?  En usko että se onnistuu.

Mielestäni en väittänyt, että vajrayanaa voi siirtää länteen ilman gurua. Porukoissa mietitään, että olisi mahtavaa, jos vaikka 50 vuoden päästä meillä olisi täällä Vajrayanaa ilman tiibetiläisiä. Iranilainen guru antamassa initaation puolalaiselle Saksassa. Jotain tämän tyyppistä. Mathieu Ricard alkaa olemaan jo aika lähellä sitä pistettä, että hän osaa melkein kaikki omasta traditiostaan. Mitä mieltä olet?