Buddha ei saavuttanut valaistumista ajattelulla, vaan tutkimalla meditatiivisten tilojen kautta suoraan sitä miten mieli/kokemus toimii.
Buddha taisi sitten olla laho mänty, tai ellei jopa kivi.
Kuis niin?
Saattaa olla että Siddharthan mieleen oli putkahtanut ajatus epätyydyttävyydestä (neljä näkyä vai miten se meni?) ja sitten lopulta hän keksi oman ratkaisunsa pulmiinsa koska ei ollut muihin opettajiin tyytyväinen. Tuli siinä sitten kehittäneeksi teoriaa josta meillä on buddhalaisuus perintönä.
Muutkin uskonnot kaiketi nojaavat tähän kykyymme pohtia henkilökohtaista olemassaoloamme. Mikä tai kuka minä olen? Eikö olisi hienoa jos tämä olemus olisi sama kaikissa? Siinä mielessä hyvä vastaus Tomilta; vastaus esittää omalla tavallaan tämän perimmäisen samankaltaisuuden jota ilman uskonto kuin uskonto on aika huteralla pohjalla.
Joku voi väittää että buddhalaisuus ei ole uskonto mutta valaistumiseen uskominen on sama asia kuin uskominen esim. tuolla toisaalla mainittuun Visnuun. Makunsa kullakin, absoluuttisuus on saavutettava.
Buddha teki askeesin mm-tuloksen ja keksi valaistumisen, melko poikkeuksellinen uskonto.