Kirjoittaja Aihe: Terminologiaa  (Luettu 1699 kertaa)

coca

  • Viestejä: 38
Terminologiaa
« : Joulukuu 08, 2015, 01:41:05 ap »
Ei-itse vai ykseys?
Tyhjyys vai kokonaisuus?
Kärsimyksen lopettaminen vai pysyvän onnellisuuden saavuttaminen?
Elämä on kärsimystä vai elämä sisältää vääristä näkemyksistä johtuvaa kärsimystä, mutta on pohjimmiltaan aika kaunista ja kivaa?

Olen opiskellut buddhalaisuutta nyt likimain vuoden. Muistan kun aikoinaan pureuduin ensimmäistä kertaa Buddhan oppeihin kunnolla. Aiemmin Buddha oli minulle tuttu lähinnä joogahuoneiden new age-alttareilta rauhan tai meditaation symbolina. Alkuun vähän säikähdin buddhalaista terminologiaa. Vaati aikamoista päättäväisyyttä etten kääntänyt katsetta muualle. Rauhan oppeja kaipaava ihminen ei välttämättä oleta törmäävänsä kärsimystä, kuolemaa ja janoamista koskeviin kirjoituksiin. Kesti kuukausia ennen kuin löysin itselleni sopivan opettajan ja miltei tämän vuoden verran, ennen kuin totuin terminologiaan, jota buddhalaiset tavallisesti käyttävät. Se terminologia lähtee liikkeelle negaatioiden kautta. Tämä synnytti ainakin minussa alkuun vähän vastenmielisen tunteen buddhalaisuutta kohtaan. Opetukset jättivät mieleen kuvan ajatusmaailmasta, joka on maailman kieltävä ja kyyninen. Onnekseni opin myöhemmin olleeni hakoteillä.

Olen silti edelleen sitä mieltä, että buddhalainen terminologia on vähän hankalaa. Esimerkiksi nuo tyhjyyden ja ei-itsen termit ovat todella harhaanjohtavia. Varmasti sanoihin ja käännöksiin liittyy kulttuuri- ja kielisidonnaisia ongelmia, joita emme voi ihan täyain ymmärtää hallitsematta alkuperäiskieliä. Omista lähtökohdistani käsin käytän itse paljon mielummin plus-merkkisiä termejä, kuten ykseys tai keskinäisoleminen.

Mitä olette mieltä? Hämmentävätkö vaikeasti lähestyttävät termit kuuppia turhaan?

Seagal

  • Ihminen
  • Viestejä: 265
Vs: Terminologiaa
« Vastaus #1 : Joulukuu 12, 2015, 09:27:46 ip »

Vekkis

  • Viestejä: 2
Vs: Terminologiaa
« Vastaus #2 : Joulukuu 13, 2015, 02:11:41 ap »
Kyllähän ne hämmentää.

Itse pidän huolen siitä, että omaa kokemustani tutkiessani käytän ennen kaikkea käsitteitä, jotka tuntuvat sopivan kokemuksen kuvaamiseen ja omaan suuhuni - ja jotka ymmärrän.

Esimerkiksi käsite "kärsimys" on aika outo, jos sen ottaa vain sellaisena kuin mitä se suomessa noin yleensä tarkoittaa. Tässä linkki Leigh Brasingtonin mielestäni mainioon kirjoitukseen "Dukkha is a bummer", joka käsittelee sitä, että mitä se dukkha voisi tarkoittaa.

coca

  • Viestejä: 38
Vs: Terminologiaa
« Vastaus #3 : Joulukuu 13, 2015, 11:43:09 ap »
Buddhalaisuus ei ole onnellisuutta varten.

Kenelle on, kenelle ei. Ainakin valtaosa buddhalaisesta kirjallisuudesta mitä kaupoissa on tullut vastaan, on ollut arvostettujen opettajien oppaita pysyvänlaatuisen onnellisuuden saavuttamiseen. Onnellisena ihminen on avoimempi maailmaa kohtaan ja myötätuntoisempi elämää kohtaan. Onnellisena ihminen funktio parhaiten maailman hyödyksi. En ole suutria oikeastaan lukenut, mutta minulla on kuva että sielläkin aika paljon puhutaan ohi aiheen, jos happiness ei ole keskeistä. Tietysti onnellisuuttakin on monenlaista. On instagram-filtterinkaltainen onnellisuus joka toimii mukavana väliaikaisena verhona mielen päällä ja on onnellisuus, joka johtuu selkeyden, myötätunnon ja rakkauden luonnollisista kokemuksista.

Tomi

  • Viestejä: 408
Vs: Terminologiaa
« Vastaus #4 : Joulukuu 13, 2015, 04:23:21 ip »
Buddhalaisuus ei ole onnellisuutta varten.

Kenelle on, kenelle ei. Ainakin valtaosa buddhalaisesta kirjallisuudesta mitä kaupoissa on tullut vastaan, on ollut arvostettujen opettajien oppaita pysyvänlaatuisen onnellisuuden saavuttamiseen. Onnellisena ihminen on avoimempi maailmaa kohtaan ja myötätuntoisempi elämää kohtaan. Onnellisena ihminen funktio parhaiten maailman hyödyksi. En ole suutria oikeastaan lukenut, mutta minulla on kuva että sielläkin aika paljon puhutaan ohi aiheen, jos happiness ei ole keskeistä. Tietysti onnellisuuttakin on monenlaista. On instagram-filtterinkaltainen onnellisuus joka toimii mukavana väliaikaisena verhona mielen päällä ja on onnellisuus, joka johtuu selkeyden, myötätunnon ja rakkauden luonnollisista kokemuksista.

Lukaisin tuon Rinpochen tekstin. Pidin siitä. Siinä kritisoitiin tietynlaista käsitystä onnellisuudesta kuten Buddhakin teki eli onnellisuutta joka perustuu miellyttävien vedanoiden jatkuvaan läsnäoloon eli hyviin fiiliksiin, eikä niinkään rauhan ja tasapainon saavuttamiseen suhteessa elämän tuottamiin veedanoihin ja toisiin ihmisiin. Suurin osa ihmisistä intuitiivisesti mieltää onnellisuuden tarkoittavan tuota jatkuvaa mielihyvää. Onnea etsitään tällöin oman karmisen taustan ja muilta omaksuttujen ennakkoluulojen kautta, eikä viisauden ja dharman kautta. Buddha puhuu aika lailla onnesta ja hyvinvoinnista (sukkha) ja kutsuu nibbanaa suurimmaksi onneksi (sukkhaksi), mutta tuossa yhteydessä sanaa käytetään muussa kuin tuossa maallisessa merkityksessä. Tuo pyrkimys jatkuvaan mielihyvään ja epämiellyttävyyden välttämiseen on sama kuin kamatanha eli yksi kärsimyksen juurista.

http://www.buddhanet.net/4noble12.htm

Ja itse kysymyksestä. Itselläni se on ratkennut kun on keskittynyt kunnolla jonkin tietyn tradition käsitteisiin ja pyrkinyt ymmärtämään termit teknisinä käsitteinä joita ei voi ymmärtää arkisen tähän kulttuuriin sidottuja sanojen käytön kautta. Jos kykenee ymmärtämään jonkin käsitteistön ja niiden mielen kunnolla niin on huomattavasti paremmassa asemassa ymmärtämään myös muita. Liikkeellä on vielä melkoisen huonoja käännöksiä ja systemaattisia virhetulkintoja joka helposti vielä vie harhaan, eli kannattaa valita sen tradition sisälläkin ne lähteet aika tarkkaan. Se käsitteiden merkityksien tankkaaminen ja outojen sanojen opettelu voi olla vähän kuivan tuntuista, mutta tarjoaa sitten lopulta uuden tavan katsoa kokemusta ja elämää. Ovathan ne helposti vaikeita ja huono kirjoittaja tekee niistä täysin käsittämättömiä, mutta niin on mikä tahansa itselle vieras teoreettinen käsitteistö.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 13, 2015, 04:36:47 ip kirjoittanut Tomi »

Sellaisuudesta

  • Viestejä: 41
Vs: Terminologiaa
« Vastaus #5 : Joulukuu 26, 2015, 10:07:34 ip »
Meillä suomalaisilla on kulttuurillisesti vahvasti kristillinen kasvatus vaikka emme ole siitä arkisesti kovinkaan tietoisia, koska lähestulkoon kaikilla on. Omalla kohdallani se herätti joskus paljon ongelmia kun tutustuin ensimmäisiä kertoja varsin vieraan ja jännittävän oloisiin itämaisiin filosofioihin sekä uskontoihin. Useilla meillä (kuten usein huomaan itsellänikin olevan) on vahva käsitys siitä, että kun on jotakin hyvää niin sillä pitää olla jokin polariteetti joka on pahaa. Meidän minä käsite on rakenteeltaan vahva, individualistinen ja usein myös jokseenkin hedonistinen. Tai ainakin oma minä käsitteeni on tällainen.

On vaikeaa nähdä, että ei-itseys ja ykseys on täysin sama asia tai päätellä, että kärsimyksen loppuminen on pysyvän onnellisuuden saavuttaminen.
Siinä kohtaa astuu vuosien kulttuurin muovaama jälki esiin ja ei-itseydestä muodostuu jotakin pahaa tai ehkä paremminkin minuudesta sekä pysyvän onnellisuuden saavuttamisesta jotakin ylimaallisen hyvää. Sitten kun ylimaallista hyvää ei saa vaikka kuinka istuu hengitystä tarkkailen ja mantraa pyörittäen alkaa usko hiipumaan, onko tämä sittenkään hyväksi minulle? En ole saavuttanut sen enempää ei-itseyttä kun ykseyttäkään?

Omasta kokemukseni on, että käsitteet eivät ole niinkään ongelma. Ongelma on motivaatio, halu todella tarkastella omia totuttuja pinttyneitä tapojaan objektiivisesti(se ei ole niin helppoa kun luulisi sen olevan) ja todellinen työ sen eteen, että tapahtuu muutosta. Ei ole toki mitään vikaa hakea itselleen hyvää oloa. Mielummin meditoimalla kun monella muulla tavalla jos minulta kysytään. Todellinen muutos ei tuo aina kuitenkaan kovinkaan hyvää oloa, se ei silti tarkoita etteikö se olisi hyödyllistä tai ehkä jopa tarpeellista osalle meistä ihmisistä.

Innostuminen on vähän niin kuin ihastuminen, se kantaa toki jonkun matkaa ja on ihan tarpeellista jotta suhde itse asiaan syventyy. Jossain välissä täytyy kuitenkin punnita kuinka paljon on valmis asian eteen tekemään ihan raakaa työtä. Jotkut suhteet ovat helpompia kuin toiset. Jotkut suhteet ovat tuhoisia ja toiset hedelmällisiä. Ei ne yhtä onnea kovin monella ole kuitenkaan koko aikaa, välillä se on hampaiden kiristelyä, itkua ja vääntöä. Suhdetta pitää vaalia, hoitaa, tarkastella, pitää olla valmis kompromisseihin ja usein tai harvemmin hankaliin haastaviin keskusteluihin. Pääsääntöisesti ne keskustelut käydään ihan omassa päässä. Moni meistä kokee, että meidän pitää muuttaa olosuhteita ja/tai, että olosuhteet muuttavat meitä. Asenne jonka otan olosuhteisiin, on kuitenkin oma valintani oli se kuinka hyödyllinen tai hyödytön tahansa. Asioiden käsitteellistäminen hyväksi tai pahaksi ei välttämättä ole usein kovin hyödyllistä.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 27, 2015, 05:16:20 ap kirjoittanut Sellaisuudesta »

nimimerkki

  • Vieras
Vs: Terminologiaa
« Vastaus #6 : Joulukuu 27, 2015, 09:12:50 ip »
Tyhjyys vai kokonaisuus?

Jotkut opettajat kääntävät shunyatan tilaksi.