Halut

[Saltzmann]

http://www.psykonet.fi/perustutkinto/lv%2015-16
Tässä psykonetin psykologian perusopinnot, jotka yhteisiä kaikkien psykologian koulutusohjelmien opiskelijoille eri yliopistoissa. Kuten myös aineopinnot, joita ei tuossa näy.

Psykologit lähinnä opettelee koulutuksessa testailemaan ihmisiä kuin myös tutkimaan (tilastollisesti ihmismassoja). Tietysti heille tulee hyvät perusvalmiudet sitten sen lisäksi hankkia terapeutin koulutus, jos sellaiseen päätyvät. Aika harvat lie.

Seagal, tosiaan tärkeää työtä tekevät ja monesti jo tuolla koulutuksella pystyvät auttamaan, jos on sopivasti ihmisihminen ja ymmärtää ihmisiä myös tutkintosisältöjen ulkopuolelta.

En myöskään vähättele tilastotieteen tärkeyttä, pidän sen syvällisempää ymmärrystä tärkeänä osana asiantuntijuutta monella alalla. Itse pidän sitä jopa hyvin mielenkiintoisena.

Eipä sillä tilastotieteellä kuitenkaan voi sitä mieltä tutkia. Vähän väärät työkalut siinä. Eikä psykologia paljon auta tietää, että mitkä tekijät ovat suojanneet tai olleet jollakin riskejä menneisyydessä, kun se ihminen on siinä edessä ja avun tarpeessa, pahimmillaan rikki ainakin sillä hetkellä. Ei paljon auta joku tilastollinen ennustekaan, sen lisäksi, että ihminen elämineen on niin monimutkainen kokonaisuus. Tai kuinka paljon auttaa joku persoonallisuuden profilointi. Joku persoonatyyppi ei kuitenkaan selitä kaikkea. Ehkäpä siihen ihmismieleen syvällisempi tutustuminen ja myötätunto. Joillakin on tietysti koulutuksesta huolimatta jo joku tarpeellinen ymmärrys ihmisiin, vaikkei mikään filosofi olekaan, joillakin se rakentuu koulutuksessa, jollakin koulutus voi jäädä ulkokultaiseksi tai pinnalliseksi. Jollakin filosofilla voi olla se teoreettinen ymmärrys ihmismielestä, mutta ei silti tajua ihmisiä. jne.

Myötätuntoa ei välttämättä tule sopivaa koulutuksesta. Ehkäpä kuitenkin valtaosa psykologeista on alkanut siihen, koska haluavat auttaa ihmisiä tai ymmärtää ihmisiä. Aika harva varmaan sen takia, että saa virallisesti jotain testejä tehdä ihmisillä. Tosin on testeillekin varmaan joskus paikkansa.

Paljon paranneltavaa tässäkin tekstissä, mutta postaan ja siirryn muihin töihin.

[Saltzmann]

https://courses.helsinki.fi/fi/open-university/subjects/psykologia Avoimen sivuilta löytyi kandiin asti kurssit. Weboodissa on minulta hukassa syventävät, kun kiireessä etsii. Perästä löytyy.

Tuossa kurssit. Kliininen psykologia on lähinnä psykodiagnostiikkaa. Se kuinka paljon siinä on joku mieli-perspektiivi, niin riippuu opettajasta/proffasta. Voi olla, että mieli skipataan ja mietitään oireita jotenkin ulkokohtaisesti eikä niinkään mielen tuotteina ja historiallisesti syntyneinä, kuten vaikka psykodynaamisessa lähestymistavassa. Jos opettaja on behaviorismiin kallellaan, niin sitten mieltä ei lähes ole, on vain käytös tai kognitiiviselle havaintoja/käytöstä. Jälkimmäisissä opitaan pois. Aluksi maininnassa muutos tulee sieltä mielen kautta.

Onpa vapaaehtoisena kurssina jopa 5 opintopistettä Psykoterapia-kurssi, joka on noissa vapaaehtoisissa psykoterapeutin koulutukseen tutkinnon jälkeen hakeville pakollinen. Siitäkään kurssista ei tiedä, että onko siinä mieltä. Riippuu opettajasta ja opettajan terapeuttisesta suuntauksesta, joka tietysti määrittyy koulutusohjelman ideologiasta tai on ainakin sen puitteissa.

[Saltzmann]

Täällä: https://www.psychologytoday.com/blog/the-second-noble-truth/201603/think-buddha-be-buddha

Psychology Todayn popissa on saatu Buddha ja Bandura mahtumaan samaan blogiartikkeliin. Myös viittaa filosofeihin ja ilmeisesti tarkoittaa tällä toisen artikkelinsa Eckhart Tollea. Siellä on myös aivoläppää. En kylläkään jaksa luke sitä artikkelia: https://www.psychologytoday.com/blog/the-second-noble-truth/201602/the-empowering-moment

Hienoa, jos noista on apua jollekin, mutta minulle liian hämärää settiä. Sen lisäksi pitäisi jotain noita regressioanalyyseja kaivella eikä miettiä näitä.

On jutut karannut jo ap:n jutuista. Ap, siirränkö toiseksi ketjuksi vai jätänkö tähän?

[Saltzmann]

Tässä edellisen kansallisen Psykologia-lehden numeroista sisältöä.
http://www.psykologia.fi/uusin-numero

Uusinta ei ole vielä tuolla, mutta yllättävästi siinäkään ei ole käppyrän käppyrää tällä kertaa. Yleensä tuntuu, että tilastosivuja on enemmän kuin tekstiä. En liioittele kovinkaan paljon. Kaksi tutkijaesittelyä on aivotutkijoista.

Jos haluat tutkia psykologiassa mieltä tai jotain mieleen liittyvää, niin enpä tiedä, mistä löydät siihen 1. proffan 2. rahoituksen. Tutkimuksen kannalta kun koetaan valtavirrassa mielekkääksi, että se on samaa määrällistä tutkimusta kuin kansainvälisestikin pienenä poikkeuksena usan psykologien marginaalinen psykoanalyyttinen osasto kymmenien muiden osastojen seassa tai vaikka saksalainen perinne. Euroopassa ehkä jossain maassa on psykoanalyyttista perinnettä vielä.

En menisi sanomaan, niin että Helsingin yliopistolla olisi joku mielenvastainen kuppikunta. Ehkä mieletön kuppikunta tai mielettömyyskuppikunta. Aivokuppikunta sieltä löytyy vahvasti. En usko, että psykologian opiskelijoilla tai psykologeilla on jotain mielenvastaisuutta, mutta harva sitä opinnoissa miettii nykyään. Voihan olla, että joillakin on sitten yöpöydällä jotain sivistävää mielekästä lukemista.

Enkä nyt sano sitäkään, etteikö psykologian opinnot olisi epämielekkäitä, mutta mieli siinä jää marginaaliin paradoksaalilsesti ja jää enimmäkseen ihan yksittäisen opiskelijan kontolle.

T. Vastavirtaan uiva

[Seagal]

Saltzmann,

kyllä.

[Saltzmann]

Saltzmann,

kyllä.

Seagal, kiitos kommenttistasi!

Kyllä mitä? Viittaatko siihen, mitä sinulle kommentoin? Tai, että heittäisin nämä jutut uuteen ketjuun? Tuskin sentään kaikkea allekirjoitat tai eipä ihmeiden aikakaan ole ohi. Muitakin tulkintahypoteeseja tulee, mutta vastauksen kryptisyyden ja monitulkintaisuuden takia kysyn sinulta.

Yksi hypoteesi on se, ettei kukaan jaksanut lukea noin pitkiä, huonostikirjoitettuja ja tylsiä juttuja.

T. S, jonka karma on tänään jotain regressioanalyysin ja regression väliltä

[Ekhnaton]

Täällä: https://www.psychologytoday.com/blog/the-second-noble-truth/201603/think-buddha-be-buddha

Psychology Todayn popissa on saatu Buddha ja Bandura mahtumaan samaan blogiartikkeliin. Myös viittaa filosofeihin ja ilmeisesti tarkoittaa tällä toisen artikkelinsa Eckhart Tollea. Siellä on myös aivoläppää. En kylläkään jaksa luke sitä artikkelia: https://www.psychologytoday.com/blog/the-second-noble-truth/201602/the-empowering-moment

Hienoa, jos noista on apua jollekin, mutta minulle liian hämärää settiä. Sen lisäksi pitäisi jotain noita regressioanalyyseja kaivella eikä miettiä näitä.

On jutut karannut jo ap:n jutuista. Ap, siirränkö toiseksi ketjuksi vai jätänkö tähän?

Tervehdys!
Olin lomalla, luin tänään uudet viestisi.
Olen lukenut Psychology Today -lehteä ja muuta alan kirjallisuutta noin 30... 40 vuotta sitten. Täytyy myöntää että tyyli on muuttunut niistä ajoista selvästi. Tampereella kävin vielä 1980 -luvun lopulla kuuntelmassa Ben Furmanin yleisöluennon aiheesta lyhytterapia, joka silloin oli uusinta uutta Suomessa.
Lähettämässäsi blogissa on sentään mainittu sana "unconscious" (hurraa !). Itse löysin joistakin Psychology Todayn artikkeleista sanat "anxiety" ja "depression", joiden voidaan ajatella sisältävän mielen olemassaolon (implisiittisesti)?

[Saltzmann]

...
Olen lukenut Psychology Today -lehteä ja muuta alan kirjallisuutta noin 30... 40 vuotta sitten. Täytyy myöntää että tyyli on muuttunut niistä ajoista selvästi. Tampereella kävin vielä 1980 -luvun lopulla kuuntelmassa Ben Furmanin yleisöluennon aiheesta lyhytterapia, joka silloin oli uusinta uutta Suomessa.
Lähettämässäsi blogissa on sentään mainittu sana "unconscious" (hurraa !). Itse löysin joistakin Psychology Todayn artikkeleista sanat "anxiety" ja "depression", joiden voidaan ajatella sisältävän mielen olemassaolon (implisiittisesti)?

Psychology Todayn tyyli on vähän naistenlehtimäistä. Hmm. Tämä oli jotenkin epäkorrekti-ilmaisu naistenlehtien suhteen, mutta ehkä hoksaatte pointtini. Anteeksi!

Mutta jos kyseinen blogisti viittaa Banduraan (joka behavioristi ja, öh, pitää Tollea filosofina ja mahdollisesti valaistuneenakin sellaisena), niin kai anxiety & depression: ahdistus ja depressio viittaavat lähinnä johonkin fyysiseen kokemukseen, joka sitten voidaan muuttaa käyttäytymistä muuttamalla? Tai ehkä myös sillä popilla positiivisella psykologialla? Tollea lukemalla ja valaistumalla?

Eli en ole ihan varma, että tuon tyypin jutuissa silti niissä olisi joku implisiittinen mielen olemassaolo -ainakaan ilman, että se implisiittisesti viitattu mieli on aivojen/kehon tiukka kyytipoika.

[Seagal]

Eli en ole ihan varma, että tuon tyypin jutuissa silti niissä olisi joku implisiittinen mielen olemassaolo -ainakaan ilman, että se implisiittisesti viitattu mieli on aivojen/kehon tiukka kyytipoika.

Mistä olet päätellyt, että buddhalaisuudessa väitetään mielen olevan olemassa?

[Saltzmann]

Eli en ole ihan varma, että tuon tyypin jutuissa silti niissä olisi joku implisiittinen mielen olemassaolo -ainakaan ilman, että se implisiittisesti viitattu mieli on aivojen/kehon tiukka kyytipoika.

Mistä olet päätellyt, että buddhalaisuudessa väitetään mielen olevan olemassa?

En puhunut buddhalaisuudessa vaan jatkoin tuota Ekhnatonin pähkäilyä kyseenalaisen (kyseenalaisen?) blogistipsykologin mahdollisista implisiittisistä mieliviitteistä. Voit häneltä kysyä, että miten se hänestä liittyy buddhalaisiin väitteisiin; en voi vastata hänen puolestaan.

Yhtä mieltä varmaan ollaan aika helposti?, että -jos sitä nyt, sitä mieltä edes- on olemassa, niin ei sijaitse ainakaan aivoissa, jos missään. Saati sitten, että ajattelisimme, että ne mieleen pälkähtävät asiat tulisi sieltä aivoista tai kehosta.

[Seagal]

Yhtä mieltä varmaan ollaan aika helposti?, että -jos sitä nyt, sitä mieltä edes- on olemassa, niin ei sijaitse ainakaan aivoissa, jos missään. Saati sitten, että ajattelisimme, että ne mieleen pälkähtävät asiat tulisi sieltä aivoista tai kehosta.

Buddhalaisuus ei kiellä etteikö mieli olisi olemassa suhteellisesti.

[Ekhnaton]

...
Olen lukenut Psychology Today -lehteä ja muuta alan kirjallisuutta noin 30... 40 vuotta sitten. Täytyy myöntää että tyyli on muuttunut niistä ajoista selvästi. Tampereella kävin vielä 1980 -luvun lopulla kuuntelmassa Ben Furmanin yleisöluennon aiheesta lyhytterapia, joka silloin oli uusinta uutta Suomessa.
Lähettämässäsi blogissa on sentään mainittu sana "unconscious" (hurraa !). Itse löysin joistakin Psychology Todayn artikkeleista sanat "anxiety" ja "depression", joiden voidaan ajatella sisältävän mielen olemassaolon (implisiittisesti)?

Psychology Todayn tyyli on vähän naistenlehtimäistä. Hmm. Tämä oli jotenkin epäkorrekti-ilmaisu naistenlehtien suhteen, mutta ehkä hoksaatte pointtini. Anteeksi!

Mutta jos kyseinen blogisti viittaa Banduraan (joka behavioristi ja, öh, pitää Tollea filosofina ja mahdollisesti valaistuneenakin sellaisena), niin kai anxiety & depression: ahdistus ja depressio viittaavat lähinnä johonkin fyysiseen kokemukseen, joka sitten voidaan muuttaa käyttäytymistä muuttamalla? Tai ehkä myös sillä popilla positiivisella psykologialla? Tollea lukemalla ja valaistumalla?

Eli en ole ihan varma, että tuon tyypin jutuissa silti niissä olisi joku implisiittinen mielen olemassaolo -ainakaan ilman, että se implisiittisesti viitattu mieli on aivojen/kehon tiukka kyytipoika.

Mielestäni ei ole järkevää, tai edes mahdollista, puhua mielentiloista ilman että mieli on implisiittisesti olemassa.
Jos mieli katsotaan väistämättä olevaksi, seuraako siitä sen jokin tietty suhde kehoon tai aivoihin? Ei mielestäni.
Buddhalaisuus ei katso että mieli on olemassa itsenäisesti, tai että mieli on sama kuin ruumis.
Jos henkilö käyttää sanaa tiedostamaton (unsconscious), silloin hän on jo viitannut käsitteeseen "mieli".
Psychology Today -lehden artikkelit on tietty jonkin verran populaareja, mutta ne on hyvin huolellisesti, moneen kertaan, toimitettuja. Näin uskallan väittää.
Buddhalaisuudessa sanotaan että tavallinen mieli on tiukasti aistien ja aistikokemuksen kyytipoika. Josta vapautuminen on vaikeaa, hyvin vaikeaa.
Nyt tuli kuitenkin sotkettua yhteen psykologiaa ja buddhalaisuutta, pahoittelen tapahtunutta.

[Ekhnaton]

Noin. Nyt on sulateltu ajatuksia muutaman kuukauden verran. Tällä välillä lueskelin vähän tiibetiläisten opettajien sekä positiivisen psykologian tutkimuksen näkemyksiä onnellisuuteen. Ehkä voisi ajatella, että näiden tahojen osoittamat oivallukset tuntuivat kuin voimakkailta itsestäänselvyyksiltä, joita en ollut kuullut ennen sanallistettavan.

Olennainen tekijä on erottaa toisistaan ulkoisesta riippuva hetkellinen mielihyvä ja pitkäkestoinen tyytyväisyys. Tutkimukset ja buddhalaiset opettajat toteavat että pitkäkestoista onnellisuutta tuo arvopainotteinen suhtautuminen elämään. Pysyvä tyytyväisyys on saavutettavissa lataamalla arvonsa pysyviin tai pitkäkestoisiin ominaisuuksiin, kuten myötätuntoon, altruismiin, kiitollisuuteen tai kenties joidenkin tapauksessa Jumalaan. Mielihyvää tuottavat ulkoiset tekijät, kuten seksi tai vaikka elokuvat ovat omiaan lisäämään tyytyväisyyttä, mutta vain hetkellisesti. Siksi niitä ei tule arvottaa liian korkealle. Näin tyytyväisyys elämää kohtaan pysyy vakaana, eikä sinkoile ylösalas sen mukaan, millaisessa tilanteessa kulloinkin on.

 Noin puoli vuotta sitten sanoin etten jaksa kaivaa esille mitään fundamentalistisia näkemyksiä jälleensyntymästä. En nytkään ole tehnyt asian eteen juuri mitään, kuitenkin: On olemassa buddhalaiseen jälleensyntymiskäsitykseen keskeisesti liittyvä aihe, joka tunnetaan nimellä Gandharva controversy (tai paalista: Gandhabba controversy). Gandharva tarkoittaa tässä välitilan eli antaravabhavan tai bardo-tilan olentoa. Se on olento (tietoisuus & hahmo), joka hakee uutta syntymää, ja gandharva  on myös välttämätön syy hedelmöityksen tapahtumiselle, Suutrien ja Abdhidharman mukaan.

 Gandhabba/gandharva mainitaan Sravakayana suutrissa/suttissa. Hirakawa Akiran ja Paul Gronerin  History of Indian Buddhism -kirjassa on kerrottu aiheesta hieman, sieltä löytyy esim kaikki ne koulukunnat, jotka hyväksyivät gandharvan olemassaolon ja ne koulukunnat jotka eivät hyväksyneet sitä. Asia on käytännössa sama kuin kysymys siitä hyväksytäänkö bardo- tai antarabhava/välitila vai ei.

 Esimerkiksi Salistamba sutrassa jälleensyntymä kuvataan siten, että mitään entiteettiä ei siirry tästä elämästä seuraavaan elämään. Tällöin jälleensyntymän katsotaan olevan samanlainen kuin Kuun heijastuminen  lammen pinnassa. Kuu ei siirry lampeen, kuitenkin sen kuva piirtyy siihen tarkasti. Tai se on kuin sinetin painaminen vahaan. Sinetti jättää tarkan jäljen, mutta se on eri kuin vaha. Samalla tavalla teot aiheuttavat tarkan seurauksen, ilman tarvetta olettaa konkreettinen siirtymäolio.
 Jos antarabhavaa ei oleteta, katsotaan että tämän elämän viimeinen tietoisuushetki muodostaa linkin seuraavan elämän ensimmäisen tietoisuushetken kanssa. Tämän tietoisuushetken tai mielitapahtuman nimi on (rebirth) linking consciousness.

[Kalansilmätorni]

Halu-kysymyksestä: meillä kaikilla on haluja. Muutoin olisimme samsarasta ulkona (eikä sekään olisi hyvä juttu, koska silloin ei kehittyisi myötätuntoa eikä ymmärrystä ja mahdollisuutta auttaa niitä, jotka ovat samsarassa). Toisaalta on ehdottoman tärkeää jollain keinoilla saada itsensä irti totunnaisista kaavoistaan, urautumistaan - jotka sen samsaran muodostavat. Monesti täytyy luoda uusia uria ja kaavoja, jotta saa itsensä irti alkuperäisistä. Eettisyys ja moraali ovat välineitä tähän, siksi varsin tärkeitä. Toisaalta sitten kun ne vuorostaan ovat uutena tottumuksena, niistä pitää irrottautua.

Mutta niitä voi käyttää välineinä, jos ne toimivat. Buddhalaisuus on välineitten suhteen vapaata, siksi niitä kutsutaan 'taitaviksi keinoiksi'. Toisaalta taas jos tiedostat itsessäsi halua, voit onnitella itseäsi. Ei ole niinkään oleellista silloin, toteutatko halujasi vai et, vaan niiden tiedostaminen ja käyttäminen DHARMAN osoitetta kohti kulkemiseen. Vimalakirtinirdesassa sanotaan: "Mikä on buddhien tie? Buddhien tie on mielenmyrkkyjen tie. -- koska ei lootus kasva ilman mielenmyrkkyjen suota."

Onnittele itseäsi haluistasi, se on merkki että olet saavuttanut ihmisten maailman, ja lähtökohdan dharmaan. Huumeista on vaikeaa puhua, koska meditaation pitää riittää, ja se riittääkin - ennemmin tai myöhemmin. Mutta yksi ihan maalaisjärjen kysymys on: onko parempi, että käyttää huumeita eikä (siksi) harjoita, vai että huumeiden käyttämisen lisäksi kuitenkin myös harjoittaakin? Vastaus lienee ilmiselvä. Paras on hyvän vihollinen...