Mietin vain, että jos joku uhkaa tappaa monta ihmistä ja ainoa keino pelastaa heidät on uhkaajan kuolema.
Niin, jos uhkaajaa ei tapa, saako se joka ei tapa uhkaajaa saman karman kuin uhkaaja?
Jos hieman hindulaisuuden puolelle mennään, niin Bhagavad Gitassa on käsitelty tapausta/skenaariota, miten sodassa voi tappaa ilman, että tämä aiheuttaa pahaa karmaa. Bhagavad Gitan ajatus menee muistaakseni suurin piirtein siten, että jos tilanne on se, että sotaan osallistuminen on velvollisuus, sotaa ja tappamista ei voi välttää ja suorittaa tekonsa sodassa puhtaasti välttämättömästä velvollisuudesta eikä vihasta tai pahantahtoisuudesta, yms., niin tämä ei aiheuta huonoa karmaa.
En tiedä ovatko buddhalaiset tuosta Bhagavad Gitan tulkinnasta täsmälleen samaa mieltä, mutta hieman samalla tontilla käsittääkseni ollaan.
Dalai Lama on sanonut, puolustaminen on ok, jotta voidaan estää välitön vahinko, mutta kun välitön tilanne on ohi, niin voimakeinoihin ei pidä enää turvautua.
Käsittääkseni buddhalainen näkemys sallitusta voimakeinojen käytöstä on aika lähellä sitä, mikä on Suomen lainsäädännön käsitys hätävarjelusta ( tai sen liioittelusta ) ja mikä on itsepuolustuslajien, kuten aikido näkemys asiasta. Monet itsepuolustuslajit ovat peräisin Japanista ja Japanin kulttuuri on saanut paljon vaikutteita buddhalaisuudesta.
Sitten toinen kysymys on 'Buddhism at War', eli myös buddhalaisuuden historiasta löytyy joitakin esimerkkejä ei-niin-taitavista ja vähemmän viisaista kannanotoista sodan puolesta. Esim. kun Japani osallistui Toiseen Maailmansotaan, niin monet maan buddhalaiset organisaatiot kannattivat sotaa. Sri Lankassa oli pitkä sisällissota buddhalaisten ja hindulaisten kansallisuuksien välillä ja Burmassa on ollut väkivaltaisuuksia buddhalaisten ja muslimiväestöryhmien kesken. Näin 1900-luvulla.
En tiedä löytyykö historiasta esimerkkejä väkivaltaisesta vihanpidosta eri buddhalaisten ryhmien kesken. Vähän luulen, että Tiibetin historiasta voisi löytyä. Vuonna 2009 ilmestyneessä japanilaisessa Zen-elokuvassa, joka kertoo Dogenista ja 1200-luvun Japanista, on muutama kohtaus, missä toinen buddhalainen lahko hyökkää toisen kimppuun ( ketään ei tosin ao. kohtauksessa tapeta, mutta aseet ovat esillä, väkivallan uhkaa on ilmassa ja temppeli poltetaan ).
Joskin nuo tapaukset toki ovat selkeästi buddhalaisten opetusten vastaisia ja ei-taitavaa toimintaa. Ja siis aiheuttavat huonoa karmaa.
