Kirjoittaja Aihe: jälleensyntymä ja ekosysteemin romahdusvaara  (Luettu 10502 kertaa)

Antti Laukkanen

  • Viestejä: 10
Vs: jälleensyntymä ja ekosysteemin romahdusvaara
« Vastaus #30 : Huhtikuu 16, 2013, 12:43:03 ip »
Nyt kun näyttää, että on aiheesta on sanottu kaikki, mitä on mieleen tullut ja mitä halutaan sanoa, niin sanon että kiitos kaikille vastanneille ja kommentoineille. Oli mielenkiintoista. Käynen täällä vielä jonkin aikaa silloin tällöin katsomassa, josko aiheesta olisi jollain vielä muita ajatuksia.

Ekhnaton

  • Viestejä: 294
Vs: jälleensyntymä ja ekosysteemin romahdusvaara
« Vastaus #31 : Toukokuu 30, 2013, 01:57:33 ip »
   Hei,

   En ole buddhalainen, joten seuraava kysymys ei ole minulle henkilökohtaisesti vakava. Minua on silti mietityttänyt, miten seuravaan, ainakin näin maallikolle välittömästi silmille hyppäävään kysymykseen on buddhalaisessa perinteessä ja ajattelussa vastattu. Asia on mietityttänyt niin pitkään, että täytyy kysyä joltain. Aloitan täältä. 

   ---

   Tiedän, että on useita erilaisia tulkintoja buddhalaisuudesta. En ole perehtynyt näihin kaikkiin, enkä tiedä minkälaisia erilaisia tulkintoja on olemassa.  Tämä kirjoitus koskee sellaisia buddhalaisuuden tulkintoja, jossa jälleensyntymään uskotaan ja jossa jälleensyntymän "toimintaperiaatteet" ovat alla kuvaamani mukaisia.  Tämä kirjoitus koskee todennäköisesti joitain hindulaisuudenkin tulkintoja ja mahdollisesti joitain muitakin uskoja ja uskontojen tulkintoja. 

 


   Buddhalaisuudessa valaistunut ihminen on mielen kehityksen huippu ja päätepiste. Mielen kehityksen yksi hyvin alhainen kohta taas on olla hyönteinen, mato, tms. Tässä välissä on mahdollisesti, en ole varma, esimerkiksi antilooppi ja leijona yms., mutta ainakin varmasti ihminen, joka ei ole vielä valaistunut. On myöskin muunlaisia olentoja kuin maanpäällisiä olentoja, joiksi voi syntyä uudelleen. Se miten ihminen käyttäytyy (kenties ajattelee yms.), vaikuttaa siihen minkälaiseen muotoon hän seuraavassa elämäss syntyy.

   Mutta mitä jos kaikki mielet ovat sillä tavalla ja siihen suuntaan kehittyneitä, että ne syntyvat uudelleen sellaiseksi olennoksi, että maailmassa ei ole enää yhtään hyönteisiä, matoja eikä muita öttiäisiä? Kaikki syntyvät uudelleen joksikin muuksi, kuin hyönteiseksi, madoksi tai muuksi öttiäiseksi. Kuinka käy ekosysteemin silloin? Se tietenkin romahtaa.

   Sikäli jos, ekosysteemi voi tula toimeen ilman kaikenlaisia öttiäisiä, niin sanotaan sitten yleisemmin, että kaikki mielet syntyvät uudelleen sellaisiksi olennoiksi, että ekosysteemin toiminta käy mahdottomaksi.

   Tämä vaara on siis teoriassa ja käytännössä todellinen yllä kuvaamassani buddhalaisessa uudelleensyntymiskäsityksessä. Mieleni tekee kysyä, sisältyykö tämän tyyliseen buddhalaiseen uskoon jokin keino, millä ekokatastrofi ja siis lukemattomien ihmisten ja muiden elävien olentojen kärsimys ja kuolema voitaisiin välttää. Onko olemassa jokin mekanismi tai muuta sellaista, joka takaa että näin ei pääse käymään? Miten tätä aihetta on käsitelty buddhalaisessa perinteessä ja ajattelussa. Täytyykö vain toivoa, että noin ei käy, vai voiko asialle jotain tehdä ja onko asialle jotain tehty?

   

 Olen ajatellut asiaa buddhalaisen maailmankuvan kannalta, siis että on viisi tai kuusi maailmaa, joissa olennot jälleensyntyvät, joilloin nuo viisi tai kuusi maailmaa ovat keskinäisessä riippuvuussuhteessa.  Näiden maailmojen keskinäisen riipppuvuussuhteen havaitseminen on tieteen keinojen ulkopuolella,  sen kaltainen asia näyttää mielestäni olevan kuitenkin olemassa. Asia on paljon laajempi kuin vain erilaisia pieneliöitä koskeva.
 Vaikka buddhalaisuus sanoo ettei maailmalle ole absoluuttista alkua, on kuitenkin suhteellisia kehitysjaksoja joiden joiden kautta maailma ja sen olennot kehittyvät, ovat olemassa, rappeutuvat, ja häviävät pois. Maailmankaikkeus käy lävitse nämä neljä pääkehitys vaihetta. Tyhjyyden kauden jälkeen kehitys alkaa taas uudelleen, jne.. ad infinitum.
 Hyvin pitkien aikakausien kuluessa tapahtuva asteettaisesti  kehittyvä ja rappeutuva olemassolon kierto on kuvattu Sutrissa ja Abhidharmassa. Maailmankauden alkuvaihe on tietty hyvin mielenkiintoinen aihe, valitettavasti siinä ei mainita  pieneliöitä lainkaan,  niiden syntyä tai ilmentymistä ei ole selitetty erikseen. Niiden ilmenemisen voi katsoa noudattavan  samaa kaavaa kuin ihmisen ja muiden ns. korkeampien olentojen ilmentyminen. Tälläinen näkemys sisältyy Abhidharma kirjallisuuteen, se merkitsee että Pratitya Samutpada kuvaa ja selittää myös hyönteisten ja mikrobisten olioiden synnyn ja olemassaolon.
 Avatamsaka suutrassa, Timantti suutrassa jne..  on näkemys  jonka mukaan valaistuminen ja tietoisuus eivät ole riippuvaisia olennon tai olion ruumiin koosta lainkaan. Ihminen on vain voimakkaasti samastunut omaan ruumiiseensa, uskoo olevansa ruumis, eikä usko olevansa milloinkaan mitään muuta. Mikä on virheellinen käsitys. Maailmankaikkeudessa on miljardeja kertoja ihmistä kookkaampia olentoja, sekä mikroskooppisia olentoja ja mikroskooppisia maailmoja. 
 On suutria joissa sanotaan että vaikka  miljardit miljardit olennot vapautuisivat olemassolon kiertokulusta, olentoja määrä ei vähene eikä kasva. Häviäminen tai nihilismi on virheellinen käsitys.

Ekhnaton

  • Viestejä: 294
Vs: jälleensyntymä ja ekosysteemin romahdusvaara
« Vastaus #32 : Kesäkuu 06, 2013, 04:12:47 ip »
 Vähäsen jatkoa vastaukseeni:
Buddhalaisuuden oman historiankäsityksen mukaan ihmiskunta  on myös pysymätön,  se rappeutuu ja tuhoutuu erilaisten vaiheiden kautta, joiden jälkeen  uusi ihmiskunta alkaa jälleen kehittyä. Tämä käsitys on ristiriidasa nykyisen ihmiskunnan maailmankuvan kanssa, joka ei hyväksy aiempien ihmiskuntien olemassa oloa Maaplaneetalla, eikä niiden olemassaoloa aiemmissa maailmankaikkeuksissa, aiemmilla maailmankausilla.
 Käsityksiä maapallon aiemmista ihmiskunnista löytyy buddhalaisuuden lisäksi teosofiassa, jainalaisuudessa ja hindulaisuudessa.  Sekä vaihtoehtoisen tai "kielletyn arkeologian" piirissä, mikä viittaa kiellettyihin arkeologisiin todisteisiin.
 Buddhalaisten suutrien ja abhidharman sisältämät kuvaukset ihmiskunnan periodisesta tuhoutumisesta eivät nähdäkseni viittaa ekokatastrofeihin, yleensä niissä puhutaan maailman tai olentokunnan tuhoutumisesta  tulen ja  veden (so tulvien) kautta. On myös ennustus jonka mukaan valtameret kuivuvat vähitellen pois. Samassa ennustuksessa kuvataan  myös kuinka tuulet lakkaavat, mikään ei liiku. Lisäksi on ennustus jossa aurinkojen määrä kasvaa asteettain  yhdestä seitsemään,  jolloin lisääntyvä kuumuus tuhoaa kaiken elämän. Kuvatunlaiset katastrofit eivät merkitse samsaran eli olemassolon kiertokulun loppumista.