Tärkein turvautumisen kohde Theravadassa

[Raitanatto]

Mahayanassa tärkein on sutrat. Vajrayanassa guru. Mikä on Theravadassa? Thanavuddho?

[Mohax]

Mahayanassa tärkein on sutrat. Vajrayanassa guru. Mikä on Theravadassa? Thanavuddho?

En oo Thanavuddho, mutta joskus tuli eteen tämä Bhikkhu Bodhin perusteellinen selvitys turvautumisesta ja harjoitusohjeista:

Going for Refuge & Taking the Precepts

Within the triad each member works in harmony with the other two to make the means of deliverance available and effective. The Buddha serves as the indicator of refuge. He is not a savior who can bestow salvation through the agency of his person. Salvation or deliverance depends upon us, upon our own vigor and dedication in the practice of the teaching. The Buddha is primarily a teacher, an expounder of the path, who points out the way we ourselves must tread with our own energy and intelligence. The Dhamma is the actual refuge. As the goal of the teaching the Dhamma is the state of security free from danger; as the path it is the means for arriving at the goal; and as the verbal teaching it is the body of instructions describing the way to practice the path. But to make effective use of the means at our disposal we need the help of others who are familiar with the path. Those who know the path make up the Sangha, the helpers in finding refuge, the union of spiritual friends who can lead us to our own attainment of the path.

This triadic structure of the three refuges can be understood with the aid of a simple analogy. If we are ill and want to get well we need a doctor to diagnose our illness and prescribe a remedy; we need medicine to cure our illness; and we need attendants to look after our requirements. The doctor and attendants cannot cure us. The most they can do for us is to give us the right medicine and make sure that we take it. The medicine is the actual remedy which restores our health. Similarly, when seeking relief from suffering and distress, we rely on the Buddha as the physician who can find out the cause of our illness and show us the way to get well; we rely on the Dhamma as the medicine which cures our afflictions; and we rely on the Sangha as the attendants who will help us take the medicine. To get well we have to take the medicine. We can't just sit back and expect the doctor to cure us all by himself. In the same way, to find deliverance from suffering, we have to practice the Dhamma, for the Dhamma is the actual refuge which leads to the state of deliverance.

Buddha on siis Dhamma-polun opettaja tai lääkäri joka osaa antaa oikeat Dhamma-lääkkeet, mutta Dhamma on se varsinainen turva tai turvaan johtava juttu.

[Harri]

Gelukpa-koulussa tuo nähdään samalla tavalla kuin Bhikkhu Bodhi tuossa yllä. (Eli Dharma on se keskeinen juttu.)

Muutkin tiibetiläiset traditiot opettavat samoin. (Poislukien kaikkien koulujen vajrayana-sektio, jossa 3J ovat toiset: guru, istadevata, dakini/dharmapala).
_________

Asiaa sivuten: Tuo Bodhin esitys on niin identtinen tiibetiläisen klassisen esityksen kanssa, että epäilen suoraa lainaa, tai sitten yhteistä suutra-lähdettä. Yhteinen lähde on toki oletusarvo, mutta tuo lääkäri-lääke-hoitohenkilöstö -vertaus ei tietääkseni ole kovin yleinen Theravadassa. Siksi epäilen lainausta. Pystyykö kukaan heittämään lonkalta jotain paali-suttaa, tai klassista kommentaaria, jossa tuo on?
 

[Raitanatto]

Muutkin tiibetiläiset traditiot opettavat samoin. (Poislukien kaikkien koulujen vajrayana-sektio, jossa 3J ovat toiset: guru, istadevata, dakini/dharmapala).

Minusta ne taitaa enemmänkin painottaa laman merkitystä, mutta se on toinen keskusteluaihe. Voisiko joku vielä selventää henkisen ystävän merkitystä Theravadassa? Jos joku on kirjoittanut vastauksen, mutta se ei vastaa täysin omaa näkökulmaa,  kannattaa kirjoittaa se. Siten saadaan laajennettua tajuntaa ilman päihteitä.

[Harri]

Muutkin tiibetiläiset traditiot opettavat samoin. (Poislukien kaikkien koulujen vajrayana-sektio, jossa 3J ovat toiset: guru, istadevata, dakini/dharmapala).

Minusta ne taitaa enemmänkin painottaa laman merkitystä, mutta se on toinen keskusteluaihe.

No juu, kyllähän kyse kieltämättä on guruisan synkretistisestä hengellisestä liikkeestä, vaikka olkoonkin, että guru nähdään komposiitti-ilmiönä. Mutta ei liity Theravadaan, joten viuh.

:D

Sinänsä on kyllä jännä ollut nähdä, kuinka paljon guru-patsaita, guru-maalauksia ja guru-valokuvia Thaimaalaisten alttareilta löytyy. Aikoinaan minulla oli mielikuva siitä, että jossain Tiibetissä palvottiin guruja, mutta jossain Thaimaassa, Theravada-maa kun on, niin jengi dyykkaisi muka vain Shakyamunia. Ho, kuinka väärässä voikaan joku olla. Ihan samaa elävien ja kuolleiden Mahti-Munkkien palvontaa niin Tiibetissä kuin Thaimaassa. (En paheksu, en suosittele, ainoastaan totean.)