Kirjoittaja Aihe: Omana itsenä oleminen  (Luettu 2432 kertaa)

Raitanatto

  • Vieras
Omana itsenä oleminen
« : Joulukuu 04, 2012, 07:29:03 ip »
Lainaus käyttäjältä: "Valon tanssi" -Terry Pratchett
Rincewind potkaisi lähintä puuta, joka pudotti erehtymättömän tarkasti tammenterhon hänen päähänsä. Hän sanoi: "Ai." Hyvin vanhaa, auki heilahtavaa ovea muistuttavalla äänellä puu vastasi hänelle: "Siitäs sait."
Oli pitkään hiljaista.
Sitten Rincewind sanoi: "Sanoitko sinä tuon?"
"Kyllä."
"Ja myös tuon?"
"Kyllä."
"Ahaa." Hän mietti hetken verran. Sitten hän kokeili: "Sattuisitko ihan noin sivumennen tietämään, miten täältä metsästä pääsee pois?"
"En. Minä pysyttelen enimmäkseen kotosalla", puu sanoi.
"Mahtaa olla puisevaa, puuna oleminen siis", Rincewind sanoi.
"Vaikea sanoa. En ole koskaan ollut mitään muuta", puu sanoi.
Rincewind katsoi puuta tarkkaan. Se näytti jokseenki samanlaiselta kuin kaikki muutkin puut, jotka hän oli eläissään nähnyt.
"Oletko sinä maaginen?" hän kysyi.
"Eipä ole kukaan kertonut", puu vastasi. "Kai minä sitten olen."
Rincewind ajatteli: enhän minä voi jutella puun kanssa. Jos juttelisin puun kanssa, minä olisin hullu, ja minä en ole hullu, joten puiden kanssa ei voi jutella.
"Hyvästi", hän sanoi vakaasti.
"Hei odota", puu aloitti ennen kuin tajusi, miten toivoton yritys oli. Se katseli, miten Rincewind kompuroi tiehensä pensaiden läpi, ja asettui sitten tuntemaan auringon lehdillään, veden pulputuksen ja kurahtelun juurissaan sekä oman mahlansa vuoroveden kaltaisen aaltoilun vastauksena auringon ja kuun luontaisiin vetovoimiin. Puisevaa, se ajatteli. Miten oudosti sanottu. Vaikka tottahan se tietysti on. Ja onko ylipäätään mahdollista olla jotain muuta kuin mitä on?

Aika usein puhutaan omana itsenä olemista ja painotetaan sen tärkeyttä. Mutta näin nopeasti ajateltuna koko idea tuntuu olevan täysin naurettava. Onko jossain vaiheessa jotain muuta kuin oma itsensä ja mitä silloin tarkalleen ottaen on? Onko niin yhtäkkiä, että onkin kaksi minää, joista toinen on harhainen ja toinen todellinen?

Seinä tulee vastaan siinä vaiheessa, kun aletaan miettimään hieman enemmän mitä se oikein tarkoittaa, että kuljetaan omaa polkua omana itsenä valiten niitä omalle itselle tärkeitä juttuja. Mitä se oiken on? 70-luvulla torvihousut olivat siitä kuuminta hottia ja 80-luvulla permanentit. Nykyään kumpikin niistä näyttää yhtäläisen naurettavalta. Trendi-villityksiin langenneet eivät mielellään muistele sitä aikaa esittelemällä valokuviaan hienoista diskovaatteistaan. Olenko sitten oma itseni, jos lankean H&M:n muotipaskaan ja kuuntelen viimeisintä anarkisti-, emo-, whatever, musiikkia mitä muutkin kuuntelen? Todennäköisesti en.

http://www.youtube.com/watch?v=Vuy9VdXgIm0

Tämäkin kaveri on oma itsensä, kuten haastattelusta käy ilmi.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 04, 2012, 07:30:51 ip kirjoittanut Raitanatto »

Tomi

  • Viestejä: 411
Vs: Omana itsenä oleminen
« Vastaus #1 : Joulukuu 06, 2012, 09:53:11 ap »
Aika usein puhutaan omana itsenä olemista ja painotetaan sen tärkeyttä. Mutta näin nopeasti ajateltuna koko idea tuntuu olevan täysin naurettava. Onko jossain vaiheessa jotain muuta kuin oma itsensä ja mitä silloin tarkalleen ottaen on? Onko niin yhtäkkiä, että onkin kaksi minää, joista toinen on harhainen ja toinen todellinen?

Seinä tulee vastaan siinä vaiheessa, kun aletaan miettimään hieman enemmän mitä se oikein tarkoittaa, että kuljetaan omaa polkua omana itsenä valiten niitä omalle itselle tärkeitä juttuja. Mitä se oiken on? 70-luvulla torvihousut olivat siitä kuuminta hottia ja 80-luvulla permanentit. Nykyään kumpikin niistä näyttää yhtäläisen naurettavalta. Trendi-villityksiin langenneet eivät mielellään muistele sitä aikaa esittelemällä valokuviaan hienoista diskovaatteistaan. Olenko sitten oma itseni, jos lankean H&M:n muotipaskaan ja kuuntelen viimeisintä anarkisti-, emo-, whatever, musiikkia mitä muutkin kuuntelen? Todennäköisesti en.

http://www.youtube.com/watch?v=Vuy9VdXgIm0

Tämäkin kaveri on oma itsensä, kuten haastattelusta käy ilmi.

Itse miettinyt aika paljon samaa asiaa.

Kielen tasollahan se on tosiaan aika kummallinen ilmaisu, jota itse ihmettelin juuri tuohon tyyliin.

Lännessä on kuitenkin ajatus siitä että jokaisella ihmisellä on olemassa oma sisäinen luontonsa, jonka tunnistaminen on ja sen mukaan eläminen on onnen edelletys. Toisin kuin aikaisemmin niin ajatellaan että henkilökohtaisilla eroilla on eettisiä eroja, eli hyvä elämä on eri asia minulle ja sinulle koska tämä määräytyy tuosta olemuksesta eikä jostain yhteisemmästä kuten vaikka Aristoteles ajatteli. Aikaisemmin on huomattu että ihmiset ovat erilaisia, mutta sille ei ole annettu tälläisiä eettisiä painotuksia.

Massakulttuurissa kun ihmiset kokevat hillitöntä yksinäisyyttä ja hukkumista kasvottomaan massaan niin tuota kokemusta jokaisen omasta erityisesti itsestä on helppo myydä. Populaarikulttuurissa se voi oikein hyvin vaikka rock -musiikissa ja taitailijamyytissä, jossa sankariyksilöt oman sisäisen olemuksensa pohjalta nousevat uhmaamaan ympäristön oletuksia. Samalla kapitalismissa ne oletukset joita yksilöön kohdistuvat ovat yhä pirstaleisempia ja ihmisen olisi samalla myös kyettävä tekemään joitain valintoja sen suhteen mitä oikeasti haluaa. Nykyaikana ei ole oikein mitään yhteisesti tunnustettua käsitystä siitä mikä on hyvä elämä ja miten ihmisen tulisi toimia, jos tuota autenttisuuden ihannetta ei oteta lukuun.

Jossain suhteessa tuo autenttisuuspuhe on ristiriidassa buddhalaisuuden kanssa, jossa ajatellaan että ihmiset ovat kyllä erilaisia, mutta dhamma on se säännönmukaisuus joka määrää tekojen seuraukset yksilöiden "olemuksesta" riippumatta. Helposti se sotketaan vielä buddhaluontoon jossa ajatellaan että jokaisen autenttinen olemus on täysin hyvä, joka onkin monista itseinhon ja halveksunnan vaivaamista länkkäreistä kivasti sanottu. Varhaisissa opetuksissa ei ole minusta kauheasti oletuksia yhtään minkään olemuksista ja tämä tulee vasta myöhempien filosofisten kelojen mukaan. Siellä minuudesta puhutaan enemmänkin jonkinlaisena tekemisenä, joka voi olla sekin taitavaa tai epätaitavaa, johtaa pitkäaikaiseen onneen ja epäonneen. Jossain vaiheessa kun on tarpeeksi kulkenut niin minuuden tekemisestä voi luopua suuremman onnen ja hyvinvoinnin nimissä.

Tuollainen myytti jostain sisäisestä olemuksesta voi olla tässä tilanteessa heurustinen väine jolla tästä tehdään jotain selkoa. Viitaten tuohon myöhemmin tulevaan psykologisempaan käsitykseen minuuden luomisesta hetkestä toiseen. Tää on hyvä kirja ja kohtuu maallikkoystävällinen. Itselle ollut tosi tärkeä jäsentämää arkista todellisuutta.

http://netn.fi/395/netn_395_kirja5.html

Aihetta kauan mietittyäni niin sen minuuden voi luoda monella tavalla, taitavasti ja epätaitavasti. Psykoanalyytikot (Winnocottia seurailevat) puhuvat esimerkiksi väärästä itsestä eli jossain vaiheessa lapsuuttaan osa lapsista oppii kätkemään omat aidot somaattiset tunteensa ja suuntautumaan ulkoapäin maailmaan. Eli kun vanhemmat eivät kykene ottamaan vastaan lapsen aitoja tunteita ja ahdistuvat niistä niin lapsi oppii olemaan vaikka kiltti tai muuten vanhempien odotuksien mukainen, jotta saisi hyväksyntää osakseen. Ongelma toki että ne aidot tunteet eivät katoa minnekään vaan jäävät muhimaan sinne pinnan alle. Aikuisena tuollainen persoonallisuusrakenne sitten näkyy ulkoapäin ohjautumisena eli kärkkymisenä sosiaalisista vihjeistä siitä mitä häneltä odotetaan. Kun ne odotukset ovat nykykapitalismin keskellä niin ristiriitaisia niin tuo tuottaa helposti pahojakin ongelmia kun sisäinen somaattinen kokemus omasta halusta ja tunteista on menetetty. Normaalisti ihminen sen oman tunnekokemuksen perusteella tutkii että miltä eri vaihtoehdot tuntuvat. Itsellä on aika paljon tuollaista ja omaksi itseksi tuleminen tuntuu ihan hyvältä ajatukselta.

Kyllä jotkut opettajatkin puhuvat tuosta "ole oma itsesi", minusta se tarkoittaa lähinnä sitä että pyrkii olemaan yhteydessä tuohon ruumiilliseen kokemukseen itsestä ja toimimaan siitä, noista enemmän ulkoapäin ohjautuvista rakenteista käsin. Esimerkiksi joku voi ajatella olevansa kovinkin henkevä harjoittaja, mutta tätä käsitystä ylläpitääkseen sivuuttamaan kaiken sen mikä on omassa kokemuksessa ristiriidassa tämän kanssa (kauna, viha, ahneus) jne, jolloin varsinaista etenemistä ei voi oikein tapahtua koska energia menee roolin ylläpitoon sen sijaan että työskentelisi niiden aitojen intentioiden kanssa.

Karman tulokset määräytyvät aitojen intentioiden mukaan henkilön uskomuksien intentioistaan sijaan.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 06, 2012, 10:02:05 ap kirjoittanut Tomi »

juhakala

  • Viestejä: 94
Vs: Omana itsenä oleminen
« Vastaus #2 : Tammikuu 11, 2013, 04:50:32 ip »
Buddhalaisen tien tavoite on päästä "omasta" itsestä eroon. Löytää yhteinen energia, yhteinen tietoisuus, primaarinen viisaus, jumaluus, intuitio, kristustietoisuus, valaistuminen jne. Samalla asialla on monta nimeä. Tällöin ei enää olla "oman itsenä".

Jaska

  • Vieras
Vs: Omana itsenä oleminen
« Vastaus #3 : Tammikuu 11, 2013, 05:57:29 ip »
Joo, hyvä sanapari, "oma itse" ja "oman itse".