Kirjoittaja Aihe: Miten sait ensikosketuksen buddhalaisuuteen?  (Luettu 3978 kertaa)

Dharmis

  • Viestejä: 22
Miten sait ensikosketuksen buddhalaisuuteen?
« : Joulukuu 02, 2012, 05:13:50 ap »
Kerro tarinasi, mistä kiinnostuksesi buddhalaisuutta kohtaan alkoi?

Aloin itse miettimään tätä. Muistan lainanneeni "Tiibetiläinen kuolleiden kirja" kirjastosta n. 14-vuotiaana. Sain läksytyksen, koska: "Tässä taloudessa ei mustaa raamattua suvaita!" xD

Mistä se kaikki alkoi? Kerro tarinasi! :D

(jos tällainen jo oli, niin saa siirtää roskakoriin :)
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 02, 2012, 12:41:04 ip kirjoittanut Dharmis »

ben

  • Viestejä: 56
Vs: Miten sait ensikosketuksen buddhalaisuuteen?
« Vastaus #1 : Joulukuu 06, 2012, 05:52:20 ip »
Luulen, että ensimmäinen kosketukseni Buddhalaisuuteen oli 60-luvulla kun törmäsin kirjaan "Miksi Buddha hymyilee", joka oli matkakirja Burmasta, Kambodzhasta ja Thaimaasta.  Luin tuota kirjaa haltioissani. Voisin väittää, että koin silloin jonkinlaisen tuttuuden tunteen katsellessani ja lukiessani luostarien elämästä. Muistan vieläkin tuon tunteen.

Santeri

  • Viestejä: 381
Vs: Miten sait ensikosketuksen buddhalaisuuteen?
« Vastaus #2 : Joulukuu 11, 2012, 12:47:45 ap »
Hyvä aihe Dharmis,

Minun on hankala muistaa, koska ensikertaa kohtasin buddhalaisuuden. Mutta eräänä päivänä 21-vuotiaana koin uskonnollisen heräämisen. Katsoin sinä päivänä erään dokumentin buddhalaisuudesta. Silloin oikeasti ensikertaa tutustuin buddhalaisuuteen. Se oli yksi käännekohta elämässäni.

Kirjoitin silloin vanhalle dharmafoorumille jotain tallaista:

"Tässä hetkessä olen innostunut ja onnellinen. Haluan purkaa tänne ajatuksiani, tässä ja nyt. Olen parhaillaan kokemassa elämäni myllerrystä. Ensin aloitin meditaation harjoittamisen itsekseni ja sitten törmäsin Buddhaan...

Olen tässä elämäni varrella hieman lukenut kaikenmoista ominpäin ja tutkinut asoita. Kouluja en ole liikaa käynyt. Buddhalaisuuteen en kuitenkaan vakavissani koskaan ollut perehtynyt. Tämä johtui osittain kai luontaisesta vastenmielisyydestä kaikkea järjestäytynyttä uskonnollisuutta kohtaan. Länsimaisesta filosofiasta olin saanut sellaisen kuvan, että buddhalaisuus on jonkinlainen elämänkieltämisoppi joka pyrkii kaikintavoin väistelemään kärsimystä.

Nyt kun katselen elämääni taaksepäin, tuntuu kuitenkin, etten vielä ollut valmis vastaanottamaan Buddhan oppia.
"

Editoin tuota ylläolevaa tekstiä kevyesti ja poistin siitä muutaman osan.

Brahu

  • Viestejä: 22
Vs: Miten sait ensikosketuksen buddhalaisuuteen?
« Vastaus #3 : Joulukuu 11, 2012, 05:25:01 ip »
Minulla on ollut aina, kuten thanavuddhokin sanoo, vastenmielisyydestä kaikkea järjestäytynyttä uskonnollisuutta kohtaan. Joten olen tietoisesti yrittänyt välttää uskontoja.
Minulla on huonoja kokemuksia uskovista.
Muistan tapauksen jossa joskus kiltti hare krishna yritti tarjota minulle omenan (oli semmoisia kadulla jakamassa), ja ärähdin hänelle syvältä sydämestä kumpuavalla kiukulla jotain mitä en enää kykene muistamaan, mutta niin kuitenkin että poika parka suorastaan valahti kalpeaksi ja järkyttyi yllättävästä kiukunpuuskasta.
Uskonnot ovat vaan aiheuttaneet ja aiheuttavat paljon pahaa, pois se minusta.

Kävin myöhemmin samana päivänä pyytämässä anteeksi siltä poikaressulta ja selvitin kantani että olen vaan allerginen uskonnoille.

Asiaan liittymätön tarina mutta olkoon. Olen itse mietiskellyt monen monituista vuotta säännöllisesti ja asioita aina pohdiskellut. Tänä vuonna sitten luekellessani kvanttifysiikkaa, törmäsin Dalai Lamaan.
No siis en henkilökohtaisesti, ikävä kyllä, mutta hänellä oli jotain asiaa josta kiinnostuin. Lukasin 'Maailmankaikkeutta atomissa', ja kiinnostuin lisää. Innostuin, nämä tyypithän ajattelevat samalla tavalla kuin minä.

Saapi nähdä josko tämä innostus laantuu, mutta olen löytänyt paljon inspiroivia asioita ja hmm, metodeita. 
Näin on hyvä.



Tiedä sitten mitä vaaditaan siihen että joku on buddhalainen. Buddha on työkalu.

Jaska

  • Vieras
Vs: Miten sait ensikosketuksen buddhalaisuuteen?
« Vastaus #4 : Joulukuu 11, 2012, 11:53:22 ip »
Buddhalaisuus oli jotenkin siistii joskus. Kuuntelin buddha-musiikkia, treenasin rintalihaksia puristamalla kämmeniä yhteen, ja se näytti jotenkin uskonnolliselta, Intia touhuilta, joogalta tai joltain, se teki vaikutuksen tyttöihin. Tein ekan retriitin thaimaassa 2001 josta alko prosessi johon mulla ei ollut mitään henkisiä valmiuksia. Jotain alko kuitenkin avautumaan.

2003 näin thaimaassa kummallisen itseni ikäisen naisen, näin sen tassivan tuntikausia yksin rannalla. Pidin sitä jotenkin hulluna. Sit illalla auringon laskeuduttua tää nainen kysyi voiko istua mun kaa samaan pöytään syömään, ja ihmeen nopeesti päädyttiin puhumaan buddhalaisuudesta. Suurentelin tälle naiselle mun samadhi-kokemusta 2001, ja tää nuori nainen puhui mettasta josta en tajunnut mitään. Muistan vaan että tulinen thaisoppa oli mennä väärään kurkkuun, ja tää nainen pelotti mua jollain ihmeellisellä tavalla. Äkkiä pakenin pöydästä, hain singan tiskiltä ja kiirehdin yksin rannalle istumaan. Nainen oli siirtynyt makaamaan riipputuoliin ja katseli tähtiä, kävelin sen ohi muka huomaamatta. Tunsin että se oli pettynyt muhun jollain tapaa, ja mäkin olin pettynyt itseenki jotenkin, mutta joku siinä kohtaamisessa oli sillon vielä liikaa.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 12, 2012, 12:09:26 ap kirjoittanut Jaska »

Raitanatto

  • Vieras
Vs: Miten sait ensikosketuksen buddhalaisuuteen?
« Vastaus #5 : Joulukuu 12, 2012, 12:33:20 ap »
2003 näin thaimaassa kummallisen itseni ikäisen naisen, näin sen tassivan tuntikausia yksin rannalla. Pidin sitä jotenkin hulluna. Sit illalla auringon laskeuduttua tää nainen kysyi voiko istua mun kaa samaan pöytään syömään, ja ihmeen nopeesti päädyttiin puhumaan buddhalaisuudesta. Suurentelin tälle naiselle mun samadhi-kokemusta 2001, ja tää nuori nainen puhui mettasta josta en tajunnut mitään. Muistan vaan että tulinen thaisoppa oli mennä väärään kurkkuun, ja tää nainen pelotti mua jollain ihmeellisellä tavalla. Äkkiä pakenin pöydästä, hain singan tiskiltä ja kiirehdin yksin rannalle istumaan. Nainen oli siirtynyt makaamaan riipputuoliin ja katseli tähtiä, kävelin sen ohi muka huomaamatta. Tunsin että se oli pettynyt muhun jollain tapaa, ja mäkin olin pettynyt itseenki jotenkin, mutta joku siinä kohtaamisessa oli sillon vielä liikaa.

Eli et saanu pullaa. :D

Jaska

  • Vieras
Vs: Miten sait ensikosketuksen buddhalaisuuteen?
« Vastaus #6 : Joulukuu 12, 2012, 11:02:57 ip »
pullat jäi pöydälle. samoin mahdollisuus omana itsenä olemiselle, mikä tässä meinais jotain pelotonta itseä. mut toisin oli tänän. pääsin pitkästä aikaa uimahallille. kävin salilla mutkan ja moikkailin kuulina kaikkia. kuljin salin perälle jossa ken-barbin näköiset miehet (mutta yli 100-kiloiset) treenaa, ja ensi töiksi ilmoitin et salilla treenaa kuulemma pelkkiä tyttöjä, tulin edustamaan mieheyttä et joku tasapaino pysyy. oli hauskaa, sit menin polkeen kuntopyörää ja venytteleen.

Harri

  • Bodhimäen Eemeli
  • Viestejä: 155
Vs: Miten sait ensikosketuksen buddhalaisuuteen?
« Vastaus #7 : Joulukuu 13, 2012, 09:36:45 ap »
Ensikosketukset tuli itseasiassa useasuuntaisesti.

- Taideharrastukset, ja nimenomaan aasialaisen taiteen, pakottivat lukemaan buddhalaisuudesta ja muista idän uskonnoista. Muutoin kun ei oikein tajua, että missä mennään. Vastaavastihan myöskään eurooppalainen kuvataide ei aukea, jos ei tunne kreikkalaisia ja roomalaisia taruja, krirstillisyyttä, tai germaanisia tai suomalaisia pakanataruja. Gallen-Kallelakin voi jäädä kovin mykäksi, jos yleisö ei tunne Kalevalaa. Tämä alkukosketus buddhalaisuuteen oli toki luonteeltaan historiallisrationalistinen, ei uskonnollinen tai hengellinen.

- Turpaanvetolajiharrastukset, itämaiset sellaiset, taasen pakottivat (no joo, pakotti ja pakotti) tutustumaan buddhalaiseen ja taolaiseen meditatiiviseen perinteeseen. Toki myös hindulainen ja shintolainen traditio tuli osin tutuksi. Luin toki paljon, ja harjoitinkin hieman, mutta motiivina ei ollut edelleenkään hengellisyys - termi "henkinen bodaus" olisi ehkä osuva kuvaus. Hauskana anekdoottina kerrottakoon, että muistan vieläkin erään hetken, jolloin päätin vakavissani pyrkiä oivaltamaan tyhjyyden, saadakseni ihmevoimia, mutta päätin tehdä sen kuitenkin niin, etten luovu itseydestäni, sillä ei sen ikäistä nuorta miestä itsettömyys kiinnosta; tyhjyys ja siddhit kylläkin.

- Jossain vaiheessa olin lukenut sitten niin paljon kaikenlaista filosofiaa ja uskontoa, itäistä ja läntistä, että huh huh - kallistuin noina aikoina buddhalaisuuden suuntaan, älyllisesti siis. Se tuntui järjellisimmältä ja eettisimmältä systeemiltä. En kuitenkaan kutsunut  itseäni buddhalaiseksi. En nimittäin ollut uskonnollinen.

- Sitten kerran, Kiinassa, vuosi Tiananmenin verilöylyn jälkeen, eli taisi olla 1990, olin turistina yhdessä vanhassa temppelissä, joka vaikka olikin vanha ja aito, kallioon hakattuine geluk-pyhimyksineen (joku oli spray-maalannut Tsongkhapalle mustat rillit, mikä suuresti huvitti minua), oli käytännössä melkoinen turistirysä. Munkit kuitenkin viis veisasivat turisteista, vaan veisasivat ihan omia juttujaan niin kuin aina ennenkin. Resitoivat jotain viu-vau-diu-dau, paukuttivat kalarumpuja ja gongeja, eli vetivät jotain perinnejuttuaan. Kuuntelin tuona kuumana kesäpäivänä menoja pari minuuttia, ja yhtäkkiä jotain tapahtui. Jäädyin. Kaikki karvat nousi pystyyn. Rupesin itkemään. Minulla ei ollut mitään hajua että tuollaista kenellekään tapahtuisi, ja rationaalinen maailmankuvani jopa sanoi, että sellaista ei edes voi tapahtua. Poistuin paikalta ihmeissäni, ja sain jopa pienen "minä olen kristitty, hitto vie" -paniikkikohtauksen. Vaan minkäs teet. Noin vuosi tuon accidentin jälkeen tunnustin itselleni ja perheelle ja kavereille, että olen buddhalainen.

Tuo viimeksi mainittu ensikohtaaminen oli minun ensimmäinen uskonnollinen buddhalaisuuden kohtaaminen. Se oli yllättävä, mutta tulokset pysyviä. Tuossa kohdin sydän tuli mukaan, vaikka pää ei mitään tilanteesta tajunnutkaan.

(Sinänsä jännää, mutta tuossa ei ollut mitään käsitteellistä sisältöä läsnä, pelkkää vieraskielistä resitaatiota. Aina myöhemmin kun on tuonlainen sydämen reaktio tullut, olen lukenut jotain Suutraa, Tsongkhapata, tai liturgiaa, eli aina on ollut käsitteellinen elementti läsnä. Mutta tuo ensikosketus oli epäkäsitteellinen. Hassua. Tai sitten ei.)

Dharmatiikeri

  • Viestejä: 18
Vs: Miten sait ensikosketuksen buddhalaisuuteen?
« Vastaus #8 : Joulukuu 13, 2012, 02:28:07 ip »
Varmaan ylä-asteen uskonnon tunnilla tuli ensimmäistä kertaa tietoisuuteen buddhalaisuus. Kertomus Buddhasta jotenkin kolahti heti. Muutkin maailmanuskonnot oli mielenkiintoisia. Taisi olla lempi aine uskonto koulussa tuolloin.

Varmaan todellinen kolahdus tapahtui kuitenkin vasta lukiossa kun tein esitelmää zenistä uskontotunnille. Se vaan jotenkin vaikutti äärettömän mielenkiintoiselta tutkiessa nettisivuja ja kirjaston kirjoja aiheesta. Varsinkin tiibetin buddhalaisuus.
Nam Myoho Renge Kyo!

Santeri

  • Viestejä: 381
Vs: Miten sait ensikosketuksen buddhalaisuuteen?
« Vastaus #9 : Joulukuu 14, 2012, 10:50:46 ap »
Muutkin maailmanuskonnot oli mielenkiintoisia. Taisi olla lempi aine uskonto koulussa tuolloin.

Istuttiin kerran vuosia sitten aamuyöllä nuotion ääressä erään kotikyläni tunnettu kapinallisen kanssa. Hän kertoi, että hänellä on periaate, jonka mukaan kaksi kouluainetta pitää olla vitosia: Ruotsi ja uskonto.

Minä sain päättötodistukseen kuviksestakin vitosen. Siihen ei moni pysty.

Dharmatiikeri

  • Viestejä: 18
Vs: Miten sait ensikosketuksen buddhalaisuuteen?
« Vastaus #10 : Joulukuu 14, 2012, 05:23:23 ip »
Muutkin maailmanuskonnot oli mielenkiintoisia. Taisi olla lempi aine uskonto koulussa tuolloin.

Istuttiin kerran vuosia sitten aamuyöllä nuotion ääressä erään kotikyläni tunnettu kapinallisen kanssa. Hän kertoi, että hänellä on periaate, jonka mukaan kaksi kouluainetta pitää olla vitosia: Ruotsi ja uskonto.

Minä sain päättötodistukseen kuviksestakin vitosen. Siihen ei moni pysty.

Taito kait se on sekin. =D
Nam Myoho Renge Kyo!