Kirjoittaja Aihe: Taitava puhe  (Luettu 29611 kertaa)

Jaska

  • Vieras
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #30 : Elokuu 16, 2012, 01:43:39 ip »
Livenä on mielekästä tavata kaikenlaisia ihmisiä, ja livenä eri koulukuntien buddhalaiset asettuu mielellään samaan rinkiin keskustelemaan ja olemaan. Tää varmaanki siitä johtuen että buddhalaisuus on kokonaisvaltainen kehon ja mielen tila, jonka näkökulmasta pinnalliset älylliset eroavaisuuden on aika pikku juttu. Ja me automaattisesti tunnustetaan tätä livenä. Ihmiset esimerkiksi rakastuu toisiinsa, vaikka omaa toisistaan poikekavia mielipiteitä.

Et viisaus on läsnäolossa, prajnassa, intuitiivisessa nopeassa käyttäytymisessä, ennemmin mitä sanoissa. Ja se kellä on kirkkain ymmärrys prajnasta vaikuttaa yleensä fiksuimmalta, kevyimmältä, haluttavimmalta, eroottisimmalta, pyhemmältä ja maadoittuneemmalta. Eniten kansan mieheltä.

Mut kerta älyllisellä taajuudella ollaan täällä (ei täysin), niin mitenkän ne buddhan tarinat menikään? Valaistuttuaan buddha tapas maran vielä monta kertaa. Ja mara on jonkinlainen prajnan vastavoima. Mara ja dukkha on nähdäkseni alkujen ja loppujen pelkoa, sitä että pelkää muutosta, eli omaa alkuperäänsä. Taitavasta puheesta on siis aika paljon esimerkkejä tarinoiden muodossa, miten buddha pistää maraa pataan valaistuttuaan.

Eli mä näkisin että taitava puhe liittyy prajnaan, ja siihen ettei anna pelon, syyllisyyden ja häpeän leimata omaa ja toisten olemusta. Tän voi ehkä oppia älyllisesti, mutta sitä ei voi tehdä älyllisesti. Se on vaistonvaraista älyä, kaiken lävistävää tunneälyä ja ymmärrystä ihmisenä olosta, ymmärrystä muodosta ja tyhjyydestä. Lopulta mara kyllästy buddhaan ja puhui runollisesti korpista joka luuli kiveä ruoaksi. Korppi (tai harakka) syöksyi kiveä kohti ja löi siihen kipeästi nokkansa. Samalla tavalla mara koki buddhan. Näinollen buddhan viisaus eli prajna ylitti maran voimat.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 16, 2012, 01:45:30 ip kirjoittanut Jaska »

Tomi

  • Viestejä: 412
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #31 : Elokuu 16, 2012, 01:46:41 ip »
ei tosiaan. Homman vaikeusaste nousee, koska kyseessä on vuorovaikutteinen tapahtuma, jossa pitäisi koko ajan pysyä kärryillä syntyvistä reaktioista itsessä ja toisessa - ja reagoida niihin taitavasti.

Entä jos toinen suuttuu, vaikkei siihen ole aihetta? Tai entä jos tuo suuttumus laukaisee itsessä jonkin hylkäämisen pelon. Ja entä jos tästä seuraa (kenties tahatonta) aggressiota äänensävyyn joka saa toisen sanomaan yhä pahemmin jne.

Vuorovaikutus etenee yleensä nopeasti, samalla yllä roikkuu ihmisyhteisön näkyvät ja myös näkymättömät koodit ja itsekunkin elämänhistorian paine toimia "oikein" (tai muuten äiti hylkää, kaverit kiusaa, pomo erottaa, vaimo jättää, Jumala rankaisee?).

Satuin miettimään aihetta tuossa tuoreen parisuhteen johdosta. Tulee kyllä ne tyynyllä kökötetyt tunnit käyttöön kun pyrkii erottamaan:

Mitä toinen sanoo
Mistä tunnetilasta tai intentiosta se kumpuaa, joka voi olla ihan eri asia kuin välitön tulkinta omien reaktioiden pohjalta. Mitä se koittaa siis ihan oikeasti kommunikoida sanoassaan sen mitä sanoo.
Mitä se herättää itsessä (vedana ja emootio siihen)
Minkä reaktion se toisen sanomisen aiheuttama tunne itsessä herättää eli omien ehdollistumien pohjalta nouseva reaktio

Helpostihan noi on monilla yhtä mössöä ja on itselläkin ollut aikaisemmin vastaavissa tilanteissa.

Tuohon pitäisi sitten jotenkin antaa vastetta. Sitten pitäisi vielä itseä kyetä ilmaisemaan tolkullisesti itseään pysyen kiinni toisaalta omissa tunteissa ja samalla kuitenkin omissa intentioissa että vähän kykee katsomaan että mistä se nousee mitä on suustaan päästämässä. Hillittömään reaktiivisuuteen ei haluaisi mennä sillä ollaan kuitenkin aika herkällä alueella ja omat reaktiot voivat kummuta enemmänkin enemmän sieltä pelosta (turvattomuudesta) jota sitten koittaa peitellä ahneudella ja vihalla. Toisaalta ne omat tarpeet ja halut pitäisi jotenkin tuoda tolkullisesti ja selkeästi esiin menemättä liikaa toisen miellyttämiseen.

Ei se kaikki puhe nyt noin hankalaa ole, mutta tuollaisiakin tilanteita tulee omasta ja toisen menneisyydestä ja ajatuksista selkoa ottaessa. Siinä on kuitenkin tosi herkkänä molemmat. Pelottavinta on kuitenkin toinen ihminen jos sen päästää tarpeeks lähelle.

Ihan helvetin tyytyväinen on tuota setviessään että on tullut niitä satoja tunteja kökötettyä ja hankkiuduttua sellaiseen yhteyteen itsen kanssa että kykenee tohon edes kömpelösti.

Lainaus
Ehkäpä tästä vaikeudesta johtuen buddhalaisuudesta keskustelukin on yleensä niin kovin vaivalloista ja vaikeaa. Aivan kuin sitä olisi takkuisen ryteikön takana - ja toinen siellä jossain toisella puolella.

Hittolainen. Täytyykin taas ryhtyä kiinnittämään asiaan todella huomiota!

Nojoo, helposti ollaan niin sopuisia että lopputuloksena on lähinnä lässytystä ja klisheiden toistamista. Pitäisi osata olla myös jotenkin rakentavasti toista mieltä siten että kykenee kunnioittamaan toisen erillisyyttä ja oikeutta omaan kantaansa ilman että se herättää pelkoa, epävarmuutta ja niiden kautta reaktiivista aggressiota ja ylimielisyyttä.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 16, 2012, 01:52:22 ip kirjoittanut Tomi »

Oskari

  • Viestejä: 107
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #32 : Elokuu 16, 2012, 02:15:39 ip »
parisuhde on yksi juttu, vanhemmuus toinen ;)

Tuosta mössöstä sen verran, se tulee kun reaktio on tarpeeksi vahva, tai kun ei ymmärrä, oma sietokyky jotenkin ylittyy; joskus niin käy vaikka kuinka yrittäisi muuta. Silloin tuntuu vaikealta nähdä sen takaa mitä käytännössä seuraavaksi teen. Mitä sanon, olenko hiljaa, sanonko jotain siitä mitä tunnen, vai mikä helkutti on se valinta ja suunta johon etenen? Silloin suuntaviitaksi tulevat ne vanhat reaktiomallit, yleensä.

Tällöin,  joissain tilanteissa, minusta on ollut tavattoman hyödyllistä, että olen jo etukäteen riittävästi perillä arvoistani, eli tiedän mikä ainakin on osapuilleen se suunta jota kohti haluan (esim. etten ainakaan halua loukata toista). Toiminta voi olla vähän kömpelösti eteen päin nykivää, mutta jälkeen päin on voinut tuntua tyydyttävältä, jos on kuitenkin edes näin kyennyt valitsemaan teon, joka on paljon enemmän oikea (tai taitava) kuin väärä (tai taitamaton). Ja hassulla tapaa - tilannekin on sen jälkeen saattanut alkaa selkiintyä mielessä.

Jaska

  • Vieras
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #33 : Elokuu 16, 2012, 03:06:54 ip »
jos on kuitenkin edes näin kyennyt valitsemaan teon, joka on paljon enemmän oikea (tai taitava) kuin väärä (tai taitamaton). Ja hassulla tapaa - tilannekin on sen jälkeen saattanut alkaa selkiintyä mielessä.

Tää on musta ihan hyvin sanottu. Riittää että vähän törkkäsee asiaa järkevään suuntaan, eli antaa tilanteelle mahdollisuuden. Vaikka se itsestä tuntuu vähältä, niin se usein riittää tilanteen purkautumiseen.

Joku sano mulle joskus hyvin et läsnäolo alkaa vasta kun pelko alkaa, voima kun voimattomuus alkaa. Että jos on joku lamaannuttava tila, niin siitä huolimattaa jos ojentää kättä johonkin suuntaan, niin vaikka käden ojennus on hento ja haparoiva, niin silti se voimassaan ylittää lamaannuttavan vastuksen.

Jakuryuno

  • Viestejä: 143
    • Silent Bird
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #34 : Elokuu 18, 2012, 09:15:55 ap »
Entä jos toinen suuttuu, vaikkei siihen ole aihetta?

Keskustelin aikoinaan erään Zenmunkin kanssa tästä aiheesta ja hän sanoi että jos puhut "asiallisesti" ja keskustelun toinen osapuoli suuttuu jostain sanomastasi johtuu tämä enemmän tämän henkilön omasta karmasta kuin sinusta. Tarkoituksellinen toisen loukkaaminen taasen on sinun oma karmasi jonka vaikutukset heijastuvat takaisin itseesi. Kummassakin tapauksessa se että suutut itse ja lähdet riitaan mukaan ilmaisee  takertumista omaan egoosi..
« Viimeksi muokattu: Elokuu 18, 2012, 09:21:49 ap kirjoittanut Lokamitraa »

Jaska

  • Vieras
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #35 : Elokuu 18, 2012, 10:29:15 ap »
Entä jos toinen suuttuu, vaikkei siihen ole aihetta?

Toisaalta mä olin eilen todistamassa jälleen miten kissa ja koira tappeli. Mun vieressä istu esiintymisestä tohtoriksi väitellyt mies (super-ego), ja sit pöytään rantautu venäläinen mies (ego), ja tää venäläinen mies ärsyynty välittömästi tän tohtorismiehen erillisestä läsnäolosta. Toisinsanoen siitä että tää tohtorismies halus pitää hallinnan olemalla etäinen. Tää iso venäläinen mies otti sit tän pienemmän miehen käytännössä syliinsä, ja tää tohtorismies oli kuin pieni nainen tän miehen kainalossa. Kasvot kireinä, pitäen edelleen näennäistä hallintaa tilanteesta. *huoh*

Musta tuntuu että buddhalaisten kaa on myös tällanen asetelma yleensä. Me ollaan omassa harjoituksessa ylimielisiä ja elämälle vieraantuneita (vaikka elämää muka opiskellaanki), eikä edes tajuta sitä. Buddhalaiset osaa olla tosi tosi ärsyttäviä.. ja tosi suvaitsemattomia ottamaan vastaan ei-harjoittavan, eli-älyllisen (riittävän älyllisen) ihmisen läsnäoloa.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 18, 2012, 10:35:42 ap kirjoittanut Jaska »

Jakuryuno

  • Viestejä: 143
    • Silent Bird
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #36 : Elokuu 18, 2012, 10:41:36 ap »
Entä jos toinen suuttuu, vaikkei siihen ole aihetta?

Toisaalta mä olin eilen todistamassa jälleen miten kissa ja koira tappeli. Mun vieressä istu esiintymisestä tohtoriksi väitellyt mies (super-ego), ja sit pöytään rantautu venäläinen mies (ego), ja tää venäläinen mies ärsyynty välittömästi tän tohtorismiehen erillisestä läsnäolosta. Toisinsanoen siitä että tää tohtorismies halus pitää hallinnan olemalla etäinen. Tää iso venäläinen mies otti sit tän pienemmän miehen käytännössä syliinsä, ja tää tohtorismies oli kuin pieni nainen tän miehen kainalossa.

Musta tuntuu että buddhalaisten kaa on myös tällanen asetelma yleensä. Me ollaan omassa harjoituksessa ylimielisiä ja elämälle vieraantuneita, eikä edes tajuta sitä. Buddhalaiset osaa olla tosi tosi ärsyttäviä.. ja tosi suvaitsemattomia ottamaan vastaan ei-harjoittavan, eli-älyllisen (riittävän älyllisen) ihmisen läsnäoloa.

Toisaalta monet harjoittajat suhtautuvat myös kaikkeen omaa harjoitusta arvostelevaa kritiikkiä kohtaan hyvin aggressiivisesti. Jos joku hiukankin sanoo kriittisesti jotain siihen harjoitukseen ja/tai perinteeseen liittyvää niin täällä vedetään melko helposti ne herneet niin syvälle sieraimeen että niitä ei kaiva sieltä enää erkkikään!

Luulen että epävarmuus joka johtaa kovaan dogmatismiin on tässä suuri syntipukki. Ajattelemme opetuksia kristillisen dogmatismin näkökulmasta eli eri mieltä on yhtä kuin väärässä ja siksi emme kestä kritiikkiä.

Itselläni on esimerkiksi taipumus kyseenalaistaa Buddhalaisia opetuksia pilkkomalla niitä pienempiin ja pienempiin osasiin mikä on johtanut joskus hyvinkin vihamielisiin vastareaktioihin joidenkin kanssa jotka eivät pysty ajattelemaan asiaa kriittisesti rajoittuneen uskonsa vuoksi.

Sanon usein keskusteluissa että Zazen on oikeasti ihan vitun tylsä harjoitus, eikä ole mitään järkeä odottaa että se auttaisi minua kokemaan jonkin mystisen valaistumisen. Tällaisesta esimerkistä joku toinen saattaisi suuttua ja kokea minun vähättelevän meditaatiota ja sen tehoa. Kuitenkin se mitä sanoin on oikeasti juuri sen toteamista miksi ylipäänsä olen turvautunut Buddhalainen ja Zenharjoittaja. Harjoitus on tylsää, se on väritöntä eikä se anna minulle mitään lohtua joten se pakottaa minut kohtaamaan tämän hetken todellisuuden kaikessa karuudessaan ja mikäpä olisi parempaa.

Opetukset painottavat enemmän oikean puheen merkitystä kuin mitään muuta, kuitenkin vastavuoroisesti harjoittajan on hyvä myös oppia seuraamaan objektiivisesti omia reaktioitaan toisen puheeseen. Miksi suutumme jostain ja miksi emme suutu, miksi toinen suuttuu jostain mikä itsellemme on merkityksetöntäja me suutumme kun jostain meille rakkaasta sanotaan mielestämmer rumasti..
« Viimeksi muokattu: Elokuu 18, 2012, 10:46:04 ap kirjoittanut Lokamitraa »

Dawa Drakpa

  • Viestejä: 30
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #37 : Elokuu 18, 2012, 12:26:13 ip »

 Jaskalta hieno esimerkki toi Tohtori ja Venäläinen mies. Heh mä taidan liian usein olla toi Venäläinen joka haluis ottaa Raitanaatton syleilyyn.
NAMO AMIDA BUTSU

Dawa Drakpa

  • Viestejä: 30
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #38 : Elokuu 18, 2012, 12:42:11 ip »

 Nyt tää yksinkertanen harjoittaja lähtee metsään kävelemään.

Kyllä mä yritän oikeesti opiskella myötätuntoa kykyjeni mukaan.   Namo Amitabha
NAMO AMIDA BUTSU

Pema Namgyal

  • Viestejä: 314
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #39 : Elokuu 18, 2012, 07:53:57 ip »
Sanon usein keskusteluissa että Zazen on oikeasti ihan vitun tylsä harjoitus, eikä ole mitään järkeä odottaa että se auttaisi minua kokemaan jonkin mystisen valaistumisen. Tällaisesta esimerkistä joku toinen saattaisi suuttua ja kokea minun vähättelevän meditaatiota ja sen tehoa.
Varmaan monille kokemus Zazenista ja heidän ymmärryksensä siitä on erilainen kuin sinulla. Tämän takia he eivät ehkä pidä siitä, että sanot Zazenin olevan oikeasti ihan vitun tylsä harjoitus, jos se heille ei ole sitä. Se että Zazen on vitun tylsä harjoitus on sinun kokemuksesi Zazenista ja toisilla voi olla toisenlainen kokemus. En tosin tiedä minkälaisia keskusteluja olet käynyt asiasta, niin ehkä nämä mainitsemani asiat eivät liity mitenkään siihen mitä olet kokenut.


Harjoitus on tylsää, se on väritöntä eikä se anna minulle mitään lohtua joten se pakottaa minut kohtaamaan tämän hetken todellisuuden kaikessa karuudessaan ja mikäpä olisi parempaa.
Oma kokemukseni tekemistäni harjoituksista on todellakin aivan erilainen kuin sinun kokemuksesi omasta harjoituksestasi. Oma harjoitukseni ei ole ollenkaan tylsää eikä se ole ollenkaan väritöntä, päinvastoin se on erittäin värikylläistä! Harjoitukseni tuo minulle myös paljon lohtua tässä kärsimyksiä täynnä olevassa samsarisessa maailmassa, se on ikäänkuin majakka, joka valaisee reitin kohti vapautumita synkästä ja pimeästä öisestä metsästä, jossa saalistavat pedot vaanivat pensaiden ja puiden kätköissä. Myös tämän hetken kokeminen (jos nyt tarkoitetaan sellaista kirkasta läsnäolevaa tilaa) ei ole minulle  ollenkaan karu kokemus, päinvastoin! Eri ihmisillä on todellakin erilaisia kokemuksia dharman harjoituksesta, sen takia meidän voi olla monesti vaikeaa ymmärtää toisiamme.


Miksi suutumme jostain ja miksi emme suutu, miksi toinen suuttuu jostain mikä itsellemme on merkityksetöntäja me suutumme kun jostain meille rakkaasta sanotaan mielestämmer rumasti..
Sellaisia me ihmiset olemme kun emme ole vielä Buddhia! Olemme epätäydellisiä, mutta pikkuhiljaa sitten kehitymme paremmaksi harjoittajaksi, jolloin suuttumiset jne. vähentyvät.

Jakuryuno

  • Viestejä: 143
    • Silent Bird
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #40 : Elokuu 18, 2012, 08:08:48 ip »
Sanon usein keskusteluissa että Zazen on oikeasti ihan vitun tylsä harjoitus, eikä ole mitään järkeä odottaa että se auttaisi minua kokemaan jonkin mystisen valaistumisen. Tällaisesta esimerkistä joku toinen saattaisi suuttua ja kokea minun vähättelevän meditaatiota ja sen tehoa.
Varmaan monille kokemus Zazenista ja heidän ymmärryksensä siitä on erilainen kuin sinulla. Tämän takia he eivät ehkä pidä siitä, että sanot Zazenin olevan oikeasti ihan vitun tylsä harjoitus, jos se heille ei ole sitä. Se että Zazen on vitun tylsä harjoitus on sinun kokemuksesi Zazenista ja toisilla voi olla toisenlainen kokemus. En tosin tiedä minkälaisia keskusteluja olet käynyt asiasta, niin ehkä nämä mainitsemani asiat eivät liity mitenkään siihen mitä olet kokenut.


Harjoitus on tylsää, se on väritöntä eikä se anna minulle mitään lohtua joten se pakottaa minut kohtaamaan tämän hetken todellisuuden kaikessa karuudessaan ja mikäpä olisi parempaa.
Oma kokemukseni tekemistäni harjoituksista on todellakin aivan erilainen kuin sinun kokemuksesi omasta harjoituksestasi. Oma harjoitukseni ei ole ollenkaan tylsää eikä se ole ollenkaan väritöntä, päinvastoin se on erittäin värikylläistä! Harjoitukseni tuo minulle myös paljon lohtua tässä kärsimyksiä täynnä olevassa samsarisessa maailmassa, se on ikäänkuin majakka, joka valaisee reitin kohti vapautumita synkästä ja pimeästä öisestä metsästä, jossa saalistavat pedot vaanivat pensaiden ja puiden kätköissä. Myös tämän hetken kokeminen (jos nyt tarkoitetaan sellaista kirkasta läsnäolevaa tilaa) ei ole minulle  ollenkaan karu kokemus, päinvastoin! Eri ihmisillä on todellakin erilaisia kokemuksia dharman harjoituksesta, sen takia meidän voi olla monesti vaikeaa ymmärtää toisiamme.


Miksi suutumme jostain ja miksi emme suutu, miksi toinen suuttuu jostain mikä itsellemme on merkityksetöntäja me suutumme kun jostain meille rakkaasta sanotaan mielestämmer rumasti..
Sellaisia me ihmiset olemme kun emme ole vielä Buddhia! Olemme epätäydellisiä, mutta pikkuhiljaa sitten kehitymme paremmaksi harjoittajaksi, jolloin suuttumiset jne. vähentyvät.


Oleellisinta tässä ei se ole se mitä sanon harjoituksen olevan tai ei olevan. Epäoleelliseen ei kannata takertua!

Oleellista koko alustuksessani oli se kuka on se joka suuttuu? Kuka loukkaantuu?
Jos ei ole itseä kuka loukkaa ja ketä?

Oikea puhe on tärkeää mutta kuten jo sanoin tärkeää on myös miettiä miksi reagoimme siihen mitä joku sanoo. Miksi sinä Pema Namgyal päätit kommentoida tätä ja kuka on se ei-itse joka tätä kommentoi..

Pema Namgyal

  • Viestejä: 314
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #41 : Elokuu 18, 2012, 08:15:33 ip »
Miksi sinä Pema Namgyal päätit kommentoida tätä ja kuka on se ei-itse joka tätä kommentoi..

Eipä tuolle mitään erityisempää syytä taida olla, sanoinpahan vaan mitä tuli mieleen!

Raitanatto

  • Vieras
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #42 : Elokuu 18, 2012, 10:19:34 ip »
Oleellista koko alustuksessani oli se kuka on se joka suuttuu? Kuka loukkaantuu?
Jos ei ole itseä kuka loukkaa ja ketä?

Shantidevalta kysyttiin hieman samaa asiaa joskus. Hän vastasi siihen: "Jos kerran ajattelet noin, miksi sitten ylipäätänsä puhut yhtään mitään?" Täytyy ottaa huomioon, että Nalanda-yliopistossa moni vihasi Shantidevaa hänen väittelyhalujensa ja laiskuutensa takia. Eikä varmaan mitenkään yllättäen.

Jakuryuno

  • Viestejä: 143
    • Silent Bird
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #43 : Elokuu 18, 2012, 10:23:08 ip »
Miksi sinä Pema Namgyal päätit kommentoida tätä ja kuka on se ei-itse joka tätä kommentoi..

Eipä tuolle mitään erityisempää syytä taida olla, sanoinpahan vaan mitä tuli mieleen!


Sama mulla. Juttua tulee ja juttua menee.. :)

Jaska

  • Vieras
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #44 : Elokuu 19, 2012, 02:13:55 ap »
Shantidevalta kysyttiin hieman samaa asiaa joskus. Hän vastasi siihen: "Jos kerran ajattelet noin, miksi sitten ylipäätänsä puhut yhtään mitään?" Täytyy ottaa huomioon, että Nalanda-yliopistossa moni vihasi Shantidevaa hänen väittelyhalujensa ja laiskuutensa takia. Eikä varmaan mitenkään yllättäen.

Mjaa, tää saattaa olla myös turhautuneen ihmisen passiivista vihaa. Ihminen voi pitää itsensä piilossa, ja piilosta käsin sit torpata keskusteluja jollain älyllisellä nihilismillä. Ihminen voi olla kohtaamatta omia pelkojaan, ja sit toimia pinnallisella tasolla (ratiossa) jonkinlaisena jokerina tai narrina. Narrien tehtävä oli aikoinaan tehdä sallitusti pilaa kuninkaasta, jotta kuninkaalla pysyi jalat maassa ja järki päässä paremmin. Mut ei musta narri ole buddha. Narrit on käyttökelpoisia kapuloita rakenteissa, mutta buddhalaisuus on myötätunnon tie.

Kutsumaton narri on puolestaan jokeri. Jokeri voi olla mitä tahansa. Se on sukulainen sellasille arkkityypeille ku batman tai supermies, mutta sillä ei ole itsellään omaa voimaa. Jokeri on iilimato joka imee voimansa muiden toivo/epätoivo tunneajattelusta. Klonkku edusti kans tätä arkkityyppiä, se hiveli ja suojeli jotain jota se kuvitteli elämän lähteeksi. Mutta takertuminen kauniiseen sormukseen sai sen menettämään sen inhimillisen, tai tässä tapauksessa "hobbitimaisen" olemuksen. Jokeri on myös jonkinlainen ihmisen irvikuva.

Puhuttu dharma on pinnallista. Se on luonnon ihmeellinen jalostunut "henkinen" samsarinen muoto. Se on dinosaurus josta ei tule jäämään edes luurankoa. Ihan ku musiikin teoria. Nyt se on tässä ja kohta pois. Ja sit se keksitään uudelleen.

Mistä tiedät raitanatto ettet sekoita Shantidevaa Jokeriin? Kuka sinä olet?
« Viimeksi muokattu: Elokuu 19, 2012, 02:37:43 ap kirjoittanut Jaska »