Kirjoittaja Aihe: Taitava puhe  (Luettu 29613 kertaa)

Jaska

  • Vieras
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #15 : Elokuu 16, 2012, 12:04:04 ap »
Vaikeata on hapuilla viisautta, joten taitaa mennä ihan teorian puolelle allekirjoittaneella. Pitää yrittää kuitenkin. Parhaansa yrittäminen ei yleensä riitä viisauteen asti, mutta ei auta muuta kuin yrittää. Ehkä joskus harvoin onnistuukin kurotteleminen selkeässä tilanteessa. Elämässä on vaan niin paljon tekijöitä ja sitä keskenäisriippuvuutta.

Hyvin sanottu. Oli kans hyvä pointti toi että toiminnan olis pare näyttää viisaalta eikä pimeeltä. Esimerkiksi batman on aika pimee, mutta pimeyden turvin se pystyy tekeen asioita joita arkinen poliisi ei voi tehdä. Silti oikea harjoitus on sitä ettei rajoitukset rajoita harjoittajaa. Livenä ruumiillisuus ja arkisuus luo jonkinlaiset pelisäännöt mitä täällä (ja elokuvissa) ei ole.

Viisaus eli prajna on tärkeämpää kuin säännöt, se on musta selvä, koska dualismi on niin pinnallista. Sekin on tosiasia että elämä on vaarallista. Valistuneisuus sotketaan monesti valaistuneisuuteen, jolloin mara pääsee näivettään kuvioita "pyhyyden" naamarilla. Musatalon klassinen musa kuullaan erilaisena mitä ipanapa, vaikka prajna paramitassa sanotaan selkeesti ;
Lainaus
"..ei silmiä, korvia, nenää, kieltä, kehoa, mieltä; ei hahmoja, ääniä, tuoksuja, makuja, kosketettavia kohteita, mielen kohteita; ei mitään näkemisen alueelta tietoisuuden alueelle saakka; ei tietämättömyyttä eikä tietämättömyyden loppua, ei vanhenemista, ei kuolemaa, ja ei vanhenemisen ja kuoleman loppua; ei kärsimystä, syytä, lakkaamista tai polkua; ei viisautta ja ei saavuttamista"

Vaikkakin on ok tykätä enemmän musatalon tilasta ja instrumentalisteista mitä ipanapan beatboxauksesta. Päädyn siis toteamaan myös että "Vaikeata on hapuilla viisautta", vaikkakaan ei mahdotonta.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 16, 2012, 12:20:34 ap kirjoittanut Jaska »

Raitanatto

  • Vieras
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #16 : Elokuu 16, 2012, 12:32:51 ap »
Vaikeata on hapuilla viisautta, joten taitaa mennä ihan teorian puolelle allekirjoittaneella. Pitää yrittää kuitenkin. Parhaansa yrittäminen ei yleensä riitä viisauteen asti, mutta ei auta muuta kuin yrittää. Ehkä joskus harvoin onnistuukin kurotteleminen selkeässä tilanteessa. Elämässä on vaan niin paljon tekijöitä ja sitä keskenäisriippuvuutta.

Hyvin sanottu. Oli kans hyvä pointti toi että toiminnan olis pare näyttää viisaalta eikä pimeeltä.

Mutta mitä muuta "viisana" olo on kuin pelkkää näivettymistä ja dementiaa? Minulle tulee sanasta viisas mieleen pitkät parrat ja Yoda. Pimeenä olo taas on vastakohta sille mitä kulloisenakin hetkenä pidetään muodikkaana. Ja tarviiko edes mainita, että mieltymykset ja muodit poistuvat nopeammin kuin Clark Kentin silmälasit?

Batmanista puheen ollen. Kumpaa pidät alter-egona: Batmania tai Bruce Waynea? Minusta Bruce Wayne on alter-ego, koska vanhempien kuollessa Brucen psyyke koki niin traumaattisen tapahtuman, että se muuttui järkytyksestä Batman-psykoosiin.

Pema Namgyal

  • Viestejä: 314
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #17 : Elokuu 16, 2012, 12:34:10 ap »
Taitava puhe ei ole aina ihan yksinkertainen juttu. Vaikka joskus omasta mielestä kuvittelee puhuvansa taitavasti ja on ehkä ihan hyvällä motivaatiolla(omasta mielestä) liikenteessä, niin jos kuulija ymmärtää puheesi väärin(?) ja kokee sen loukkaavana, halventavana, hyökkäävänä yms., niin silloin on ehkä syytä miettiä että onkohan se oma puhe taitavaa vai taitamatonta. Jos oma puhe aiheuttaa ihmisissä paljon vihaisia, hämmentyneitä, kiusaantuneita yms. reaktioita, niin onkohan se oma puhe silloin sittenkin ehkä taitamatonta, vaikka omasta mielestä tuntuu että kyllähän tämä on taitavaa puhetta, nuo kuulijat eivät vaan ymmärrä ja omapahan on vikansa, haha. Ehkä sitä tosiaan kannattaa toisinaan miettiä vähän tarkemminkin sitä, että minkälaistahan se oma puhe onkaan? No joskus on tullut mietittyä ja huomattua, että ehkä se oma puhe ei ole niin taitavaa ollutkaan mitä itse on kuvitellut... Taitava puhe, ehkä ei niin yksinkertainen ja helppo juttu kuitenkaan...

Tyyliin, siivoilen kaupan lasikuppiosastolla ja mopin varrella huidon vahingossa kalliit kupit tuhannen paskaksi. Jatkan vain siivoilua kuulokkeet korvilla musiikkia kuunnellen ja huomaan vain sen lattian kun siitä tulee niin puhdas ja olen hirveän tyytyväinen ja ylpeä työni tulokseen... Ja siivous on hoidettu todella taitavasti(omasta mielestä)... Ja lasikupit hajoaa(pomo tykkää)... Jossain vaiheessa sitten se karu totuus omasta taidokkuudesta paljastuu itsellekin...

Harri

  • Bodhimäen Eemeli
  • Viestejä: 155
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #18 : Elokuu 16, 2012, 12:35:32 ap »
Jos en ihan väärin muista, niin paalin kielinen litania esim panca-silan (viiden eettisen harjoituksen) ottamisessa menee niin, että "lupaan harjoittaa pidättäytymistä siinä-ja-siinä-jutskassa". Buddhalainen harjoittaja ei siis esimerkiksi vanno olevansa lopun ikuisuutta tappamatta ketään, tilanteesta riippumatta, vaan hän lupaa harjoittaa pidättäytymistä tappamisessaan. Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että tokihan voin tappaa, kunhan vain ihan tosissaan yritän pidätellä itseäni. Se myös tarkoittaa, että joku voi onnistua pidättäytymään täydellisesti, sillä järjetöntähän olisi yrittää mahdottomuuksia. Lisäksi se tarkoittaa, että suurin osa ei onnistu kovinkaan hyvin, sillä miksi muutoin mokomaa pitäisi kenenkään ikinä harjoittaa. (Täys-pidättäytyjiä kutsutaan Arhateiksi. Me muut olemme sitten meitä muita, samsarassa vaeltavia peeloja.)

Noin ilmaistuna eettisten harjoitusohjeiden ottaminen ja niitten harjoittaminen käytännössä onkin monisyinen juttu, jossa harjoittajan oma olemus ja olosuhteet, pysymättöminä ja muuttuvaisina, näyttelevät isoa osaa. Se mikä on okei yhdelle, ei ehkä olekaan okei toiselle; se mikä on okei yhdessä yhteydessä, ei ehkä olekaan okei toisessa yhteydessä; ja se mikä on okei jollekin tänään, ei ehkä olekaan okei hänelle vuoden päästä.

Hienommin ilmaistuna: Buddhalainen moraali on situationaalista. Buddhalainen moraalikäsitys on situationaalinen, ei monoliittinen. Ohjeellisena ideaalina on toki Arhatin täydellisyys, mutta se ei kuitenkaan muodosta eettistä pakotetta.

Näin Olympialaisten jälkimainingeissa voitaisiinkin sanoa, että tärkeää ei ole voittoisan puhdas muut ylittävä saavutus, vaan se, että lähtökohdista riippumatta tekee parhaansa ja antaa kaikkensa. Oleellista on oikeansuuntainen tervehenkinen pyrkimys, ei minkään karsinta- tai pyhyysrajan ylitys. Kyseessä on herrasmies-laji, ei vimmattu voiton tavoittelu.

Raitanatto

  • Vieras
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #19 : Elokuu 16, 2012, 12:36:54 ap »
Taitava puhe ei ole aina ihan yksinkertainen juttu. Vaikka joskus omasta mielestä kuvittelee puhuvansa taitavasti ja on ehkä ihan hyvällä motivaatiolla(omasta mielestä) liikenteessä, niin jos kuulija ymmärtää puheesi väärin(?) ja kokee sen loukkaavana, halventavana, hyökkäävänä yms., niin silloin on ehkä syytä miettiä että onkohan se oma puhe taitavaa vai taitamatonta.

Tai onko kyse aikaisemmasta negatiivisesta karmasta, joka tulee valehteleusta. Siis se ettei ihmiset usko, vaikka tarkoittaisit vilpittömästi hyvää. Koko hommaan tulee aivan uusi perspektiivi, kun ottaa myös karman huomioon.

Pema Namgyal

  • Viestejä: 314
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #20 : Elokuu 16, 2012, 12:39:43 ap »
Taitava puhe ei ole aina ihan yksinkertainen juttu. Vaikka joskus omasta mielestä kuvittelee puhuvansa taitavasti ja on ehkä ihan hyvällä motivaatiolla(omasta mielestä) liikenteessä, niin jos kuulija ymmärtää puheesi väärin(?) ja kokee sen loukkaavana, halventavana, hyökkäävänä yms., niin silloin on ehkä syytä miettiä että onkohan se oma puhe taitavaa vai taitamatonta.

Tai onko kyse aikaisemmasta negatiivisesta karmasta, joka tulee valehteleusta. Siis se ettei ihmiset usko, vaikka tarkoittaisit vilpittömästi hyvää. Koko hommaan tulee aivan uusi perspektiivi, kun ottaa myös karman huomioon.

Kyllähän se voi johtua tuostakin...

Jaska

  • Vieras
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #21 : Elokuu 16, 2012, 01:35:13 ap »
Batmanista puheen ollen. Kumpaa pidät alter-egona: Batmania tai Bruce Waynea? Minusta Bruce Wayne on alter-ego, koska vanhempien kuollessa Brucen psyyke koki niin traumaattisen tapahtuman, että se muuttui järkytyksestä Batman-psykoosiin.

Tässä trilogian päätöksessä batman ja bruce läheni jo tosi paljon toisiaan. Batman itse hoki monta kertaa että naamari on sitä varten että se suojaa läheisiä (bruce oli jo etääntynyt batmanistä/draamasta).  Buddhalaisesta näkökulmasta katsottuna molemmat on tosi hahmoja, mitä ikinä ihminen uskoo olevansa, sitä tämä on. Kyllä musta siinä kuolin hypyssä rotkon yli yhdisty sekä batman että wayne, ei sellasta rajatilaa voi ylittää eriytymättömänä. Pelon rumpukalvo alko taas resonoimaan, ja se sai voimansa takas. Vähä niinku ihmiset jotka lopettaa masennuslääkkeiden syömisen.

Mä tajusin eilen yhtäkkiä että se nuori poliisi joka löys batcaven, niin ei se ole robin vaan tuleva batman. Batman on arkkityyppi siinä missä mustanaamiokin, kuolematon. Mut alter ego on ehdottomasti Wayne, ja ainoo lyyli joka sopii batmanille on kissanainen ilman vaatteita. Riisuttu super-ego, mmmm.... Id huutaa hoosiannaa, eikä oo tarvetta teeskentelylle tai salailulle.

Tosin mä näen batmanin traagisena, ei-valaistuneena hahmona, joka ei tuu koskaan kokeen rakkautta, koska se ei tiedä kuinka tehdä itsestään näkyvää. Jos käsi ei kurota ja ole auki, kukaan ei voi tarttua siihen. Jos ihminen ei ota vastuuta omasta itsestään ja tunteistaan, niin käteen jää kylmä sato.

Mutta mitä muuta "viisana" olo on kuin pelkkää näivettymistä ja dementiaa?

Luiteko sä edes tuota mun viestiä? Buddhan salaisuus on sen kyky eläytyä ja olla muotoa. Muoto on se juttu arjessa. Ja ulkoinen viisaus (valistuneisuus) on yks muoto, ja musta iha perusteltu. Ja buddha osaa tehdä sen paremmin ku kukaan muu, ilman näivetystä. Tosin en mä kyllä ihan usko tuohon valistuneeseen muotoon.

(Täys-pidättäytyjiä kutsutaan Arhateiksi. Me muut olemme sitten meitä muita, samsarassa vaeltavia peeloja.)

Moi Harri, missä uskonnossa tällasta näkemystä opetetaan?
« Viimeksi muokattu: Elokuu 16, 2012, 01:47:58 ap kirjoittanut Jaska »

Raitanatto

  • Vieras
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #22 : Elokuu 16, 2012, 01:45:27 ap »
Mä tajusin eilen yhtäkkiä että se nuori poliisi joka löys batcaven, niin ei se ole robin vaan tuleva batman. Batman on arkkityyppi siinä missä mustanaamiokin, kuolematon. Mut alter ego on ehdottomasti Wayne, ja ainoo lyyli joka sopii batmanille on kissanainen ilman vaatteita. Riisuttu super-ego, mmmm.... Id huutaa hoosiannaa, eikä oo tarvetta teeskentelylle tai salailulle.

Minusta se ei ole Batmanin kohdalla yhtä selkeää kuin esimerkiksi Teräsmiehellä. Hänen alter-ego on aivan selkeästi Clark Kent ihminen. Todellisuudessa hän on Krypton-planeetalta, eli muukalainen. Tietenkin aina voidaan spekuloida kumpi määrittelee ihmisen identiteettiä eniten. Ympäröivät vaikutteet vai peritty temperemantti geenivahvuuksineen ja -heikkouksineen.

Jaska

  • Vieras
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #23 : Elokuu 16, 2012, 01:52:13 ap »
Minusta se ei ole Batmanin kohdalla yhtä selkeää kuin esimerkiksi Teräsmiehellä. Hänen alter-ego on aivan selkeästi Clark Kent ihminen. Todellisuudessa hän on Krypton-planeetalta, eli muukalainen. Tietenkin aina voidaan spekuloida kumpi määrittelee ihmisen identiteettiä eniten. Ympäröivät vaikutteet vai peritty temperemantti geenivahvuuksineen ja -heikkouksineen.

Ei niin. Teräsmies on semi jumala, muttei aivan selvillä omasta taustasta. Jossain leffassa oli sellanen sininen tietoisuus bodari-hahmo, joka samaan aikaan lempi naisen kaa ja rakens jotain kylmäfuusio-laitetta. Sit nainen pahastu siitä, kun se kesken lempimisen näki et osa miehestä nörtteili napaurihuoneessa. Ja sit sininen tietoisuus bodari koitti selittää jotain ajan pirstoutuneisuudesta, ja oli syvästi pahoillaan ku nainen ei tajunnut. Sit lopulta tää sininen tietoisuus hirviö lähti omalle planeetalle, ja rakens lumihiutaleen näköisen täydellisen lasikoneen jonka sisällä se viihty tosi hyvin.

Tietenkin aina voidaan spekuloida kumpi määrittelee ihmisen identiteettiä eniten. Ympäröivät vaikutteet vai peritty temperemantti geenivahvuuksineen ja -heikkouksineen.

Eihän meillä buddhalaisilla pitäis olla tätä pohdintaa? Kukaan näistä supersankareista ei ole pohtinut kysymystä "kuka minä olen?", itseoivallus puuttuu kaikilta. Sininen bodari oli nihilisti. Batman myös nihilistinen idealisti ja supermies kuluttaja supervoimilla.

Muukalaisuus tekee muhun vaikutuksen, ja on vaikee sanoo kummassa sitä on enemmän, batmanissa vai supermiehessä. Se sininen tyyppi oli ihan tollo.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 16, 2012, 01:55:32 ap kirjoittanut Jaska »

Raitanatto

  • Vieras
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #24 : Elokuu 16, 2012, 01:55:18 ap »
Ei niin. Teräsmies on semi jumala, muttei aivan selvillä omasta taustasta. Jossain leffassa oli sellanen sininen tietoisuus bodari-hahmo, joka samaan aikaan lempi naisen kaa ja rakens jotain kylmäfuusio-laitetta. Sit nainen pahastu siitä, kun se kesken lempimisen näki et osa miehestä nörtteili napaurihuoneessa. Ja sit sininen tietoisuus bodari koitti selittää jotain ajan pirstoutuneisuudesta, ja oli syvästi pahoillaan ku nainen ei tajunnut. Sit lopulta tää sininen tietoisuus hirviö lähti omalle planeetalle, ja rakens lumihiutaleen näköisen täydellisen lasikoneen jonka sisällä se viihty tosi hyvin.

Tarinan opetus lienee se, että hässiminen on entistä pysymättömämpää, jos pelaa samanaikaisesti Tetristä.

Aika hyvä aasinsilta, vaikka ite sanonkin?

Jaska

  • Vieras
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #25 : Elokuu 16, 2012, 02:00:24 ap »
Miten hässiminen voi olla pysymätöntä?

Raitanatto

  • Vieras
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #26 : Elokuu 16, 2012, 02:01:58 ap »
Miten hässiminen voi olla pysymätöntä?

Kuten kaikki asiat - hässiminen laukeaa tyhjyydestä ja romahtaa takaisin tyhjyyteen. Luulisin.

Harri

  • Bodhimäen Eemeli
  • Viestejä: 155
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #27 : Elokuu 16, 2012, 02:23:23 ap »
(Täys-pidättäytyjiä kutsutaan Arhateiksi. Me muut olemme sitten meitä muita, samsarassa vaeltavia peeloja.)

Moi Harri, missä uskonnossa tällasta näkemystä opetetaan?

???

Sellaisessa, jossa otetaan varhaiset Suutra-kokoelmat (pitkien, keskisten, sama-aiheisten ja numeraalisten suutrien kokoelmat) todesta.

Käsittääkseni jotkut veijarit kutsuvat tuon kaltaista uskontoa nimellä "buddhalaisuus".

(Omassa obviösiteetissäni ilmeisesti missasin kysymyksesi pointin. Kysy ja kerro siis lisää.)

Jakuryuno

  • Viestejä: 143
    • Silent Bird
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #28 : Elokuu 16, 2012, 10:10:24 ap »
(Täys-pidättäytyjiä kutsutaan Arhateiksi. Me muut olemme sitten meitä muita, samsarassa vaeltavia peeloja.)

Moi Harri, missä uskonnossa tällasta näkemystä opetetaan?

???

Sellaisessa, jossa otetaan varhaiset Suutra-kokoelmat (pitkien, keskisten, sama-aiheisten ja numeraalisten suutrien kokoelmat) todesta.

Käsittääkseni jotkut veijarit kutsuvat tuon kaltaista uskontoa nimellä "buddhalaisuus".

(Omassa obviösiteetissäni ilmeisesti missasin kysymyksesi pointin. Kysy ja kerro siis lisää.)


Buddhalaisuus ei ole kirjauskonto joten en sanoisi uskoa Sutrien tai Tantrojen kertomuksista tosina välttämättä vielä Buddhalaisuudeksi itsessään. Ehkä enemmänkin uskoksi Buddhalaisiin opetuksiin. Vaikkakin Dharma, eli Buddhan oppi on yksi kolmesta arvokkaimmasta jalokivestä joita harjoittaja vaalii harjoituksensa yhteydessä, on varsinainen tie kuitenkin itseoivalluksen harjoittamista.

Itse harjoitan Zazenia, mikä on varsin pelkistetty mutta omalla tavallaan myös puritanistinen tie. Siinä painotetaan oppirakennelmista ja teorioista sekä sokeasta uskosta luopumista osana Buddhan tietä (eli Buddhalaisuutta). Buddhan uskoinen on se joka lukee Sutraa Jumalan sanana, Buddhalainen on se joka ottaa näistä opetuksista sen jonka voi laittaa käytäntöön omassa elämässään ja harjoittaa sitä!

No oikeastihan Buddhalaiseksi määritellään kuka tahansa joka on ottanut Buddhalaisuuden muodollisen turvautumisen. Tämäkään ei kuitenkaan vielä tee Buddhalaisesta minkään harjoittajaa itsessään, jos sitä ei laita käytäntöön millään tavalla. Itse usein ihmettelen sitä kuinka niin moni Buddhalaiseksi itsensä määrittelevä elää jonkinlaisessa "Dharmakuplassa" jossa kaiken ytimenä näyttäisi olevan uskonnollinen fiilistely. Oma Zazen harjoitukseni on itse asiassa pirun tylsä ja pitkästyttävä harjoitus. Elämänmittainen tie ilman mitään lupausta autuaista valaistumisien tiloista. Pidän siitä juuri näin, harmaana ja värittömänä. En kaipaa uskoa kun minulla on harjoitus.

With Respect:

Janina
« Viimeksi muokattu: Elokuu 16, 2012, 10:13:24 ap kirjoittanut Lokamitraa »

Oskari

  • Viestejä: 107
Vs: Taitava puhe
« Vastaus #29 : Elokuu 16, 2012, 11:34:54 ap »
Taitava puhe ei ole aina ihan yksinkertainen juttu. Vaikka joskus omasta mielestä kuvittelee puhuvansa taitavasti ja on ehkä ihan hyvällä motivaatiolla(omasta mielestä) liikenteessä, niin jos kuulija ymmärtää puheesi väärin(?) ja kokee sen loukkaavana, halventavana, hyökkäävänä yms., niin silloin on ehkä syytä miettiä että onkohan se oma puhe taitavaa vai taitamatonta. Jos oma puhe aiheuttaa ihmisissä paljon vihaisia, hämmentyneitä, kiusaantuneita yms. reaktioita, niin onkohan se oma puhe silloin sittenkin ehkä taitamatonta, vaikka omasta mielestä tuntuu että kyllähän tämä on taitavaa puhetta, nuo kuulijat eivät vaan ymmärrä ja omapahan on vikansa, haha. Ehkä sitä tosiaan kannattaa toisinaan miettiä vähän tarkemminkin sitä, että minkälaistahan se oma puhe onkaan? No joskus on tullut mietittyä ja huomattua, että ehkä se oma puhe ei ole niin taitavaa ollutkaan mitä itse on kuvitellut... Taitava puhe, ehkä ei niin yksinkertainen ja helppo juttu kuitenkaan...

ei tosiaan. Homman vaikeusaste nousee, koska kyseessä on vuorovaikutteinen tapahtuma, jossa pitäisi koko ajan pysyä kärryillä syntyvistä reaktioista itsessä ja toisessa - ja reagoida niihin taitavasti.

Entä jos toinen suuttuu, vaikkei siihen ole aihetta? Tai entä jos tuo suuttumus laukaisee itsessä jonkin hylkäämisen pelon. Ja entä jos tästä seuraa (kenties tahatonta) aggressiota äänensävyyn joka saa toisen sanomaan yhä pahemmin jne.

Vuorovaikutus etenee yleensä nopeasti, samalla yllä roikkuu ihmisyhteisön näkyvät ja myös näkymättömät koodit ja itsekunkin elämänhistorian paine toimia "oikein" (tai muuten äiti hylkää, kaverit kiusaa, pomo erottaa, vaimo jättää, Jumala rankaisee?).

Ehkäpä tästä vaikeudesta johtuen buddhalaisuudesta keskustelukin on yleensä niin kovin vaivalloista ja vaikeaa. Aivan kuin sitä olisi takkuisen ryteikön takana - ja toinen siellä jossain toisella puolella.

Hittolainen. Täytyykin taas ryhtyä kiinnittämään asiaan todella huomiota!