Näistä harjoitusohjeista neljäs on väärästä puheesta pidättäytyminen joka voidaan katsoa sisältävän kaiken valehtelun, panettelun, sarkasmin ja ilkeyden sekä ylimielisen leveilyn ynnä muun sellaisen. Mahayana perinteen mukaisessa Bodhisattavavalassa on kuusitoista harjoitusohjetta ja nämä viisi sisältyvät myös niihin. Nämä viisi itsessään ovat Buddhalaisen turvautumisen yhteydessä otettavat "perusvalat" joilla ylläpidetään perustaa harjoituksessa.
Bodhisattva-valat ylittävät pratimoksha-valat. Ja ainoat kymmenestä negatiivisesta teosta, joita ei voida "rikkoa" bodhisattva-valan turvin, ovat mieleen liittyvät. Halu, pahansuopuus ja väärät näkemykset, johon kuuluu ontologinen materialismi. Bodhisattva-valan turvin voidaan siis valehdella, panetella ja olla sarkastisia, mikäli se auttaa ihmistä eteenpäin kohtin valaistumista. Muutamia esimerkkejä.
Murhaaja kysyy minne hänen uhrinsa pakeni. Bodhisattva valehtelee ilomielin ja kertoo väärän suunnan. Lapsi alkaa liikkumaan huonossa seurassa. Bodhisattva alkaa valehtelemaan ja levittämään juoruja hänen uudesta kaveriporukasta, mikä johtaa siihen ettei lapsi enään liiku heidän kanssaan. Näin negatiivisia vaikuttumia on minimoitu.
Buddhalaisuus ei ole mielestäni koskaan ollut vain moraaliin pohjautuva säännöstö. Buddhalaisuudessa viisaus on huomattavasti sääntöjä tärkeämpää. Säännöt ovat auttamassa meitä tavoittamaan sisäisen viisauden, mutta ne eivät ole sitä.
"Bodhisattva-valan turvin voidaan siis valehdella, panetella ja olla sarkastisia, mikäli se auttaa ihmistä eteenpäin kohtin valaistumista."
Näinkin, mutta se vala ei itsessään tuo sitä viisautta toimia aina juuri tilanteeseen nähden parhaimmalla tavalla saati sitten, että ymmärtäisi miten auttaa ihmistä eteenpäin kohti valaistumista. Joillakin opettajilla varmasti onkin täällaisia viisausnäkemyksiä.
Eikä Bodhisattva-vala anna mitään lupaa rikkoa pratimoksha-valoja, ennen kuin tajuaa, että niiden rikkominen on parempi vaihtoehto jossain tilanteessa.
Muuten ollaan siinä tilanteessa, että "kaikki on ok, koska sääntöjä ei kuitenkaan onnistu seuraamaan tms."
"Lapsi alkaa liikkumaan huonossa seurassa. Bodhisattva alkaa valehtelemaan ja levittämään juoruja hänen uudesta kaveriporukasta, mikä johtaa siihen ettei lapsi enään liiku heidän kanssaan. Näin negatiivisia vaikuttumia on minimoitu."
Uskoisin, että lapset kyllä huomaa, jos vanhempi ei ole rehellinen. Muutenkaan tämä esimerkki ei oikein tunnu toimivan. Ja jos on teinistä kyse, niin jos vanhempi vastustaa jotain ystävää, niin se voi ennestään lujittaa teinin ja tämän epätoivotun ystävän suhdetta. Teini vastustaa vanhempaansa joka tapauksessa, joten oikeasti todellinen viisaus on viimeistään silloin haussa ja varmasti välillä hakusessakin.
Teini ei välttämättä halua kuunnella "järkipuhetta", mutta en ole vakuuttunut, että negatiivinen manipulointi toimisi paremmin eikä esimerkkinäkään ole kovin pidemmänpäälle toimiva.
Sitä paitsi pääsääntöisesti teinin huonoseuraiseksi heittäytyneet ystävät ennemmin tai myöhemmin jättävät teini-ikänsä taaksensa ja palautuvat lähes automaattisesti "kunnonkansalaisiksi" joten tämänkin kannalta tapaus on hankala.
Pitääkö ystävyys laittaa katkolle jonkun laillisuuden reunoilla keikkuvan kehitysvaiheen takia? Kuka osaa ennustaa miten tulevaisuus kenenkään kohdalla sujuu? Voimmeko määritellä nuoren huonoksi seuraksi ja laittaa oven kiinni. (Jotain rajoja tietysti. Mutta herätän vain ajatuksia ja meni jo rytisten off topikiksi.)
"Buddhalaisuus ei ole mielestäni koskaan ollut vain moraaliin pohjautuva säännöstö. Buddhalaisuudessa viisaus on huomattavasti sääntöjä tärkeämpää. Säännöt ovat auttamassa meitä tavoittamaan sisäisen viisauden, mutta ne eivät ole sitä."
Viisaudesta pitäisi kummuta sitä moraalia ja esimerkillisyyttä ainakin tapauskohtaisesti. Ei niin, että viisaus kampeaa moraalin niin, että tarkoitus pyhittää keinot vaan, että viisaasti valitaan keinot. Aina tietysti paras keino ei näytä kovin viisaalta vaikka olisikin, mutta varmaankin 98 % tapauksista viisaan käytös ja teot näyttävätkin viisailta eikä pimeiltä.
Vaikeata on hapuilla viisautta, joten taitaa mennä ihan teorian puolelle allekirjoittaneella. Pitää yrittää kuitenkin. Parhaansa yrittäminen ei yleensä riitä viisauteen asti, mutta ei auta muuta kuin yrittää. Ehkä joskus harvoin onnistuukin kurotteleminen selkeässä tilanteessa. Elämässä on vaan niin paljon tekijöitä ja sitä keskenäisriippuvuutta.
EDIT: Tämä taas ei mielestäni ole hyvä tekosyy olla toimimatta valojen mukaan. Vaikeaa on jatkuva valinta ja vastuu valinnoista. Valita pitää ja jos valitsee vähemmän taitavasti ei pitäisi edes ruoskia itseään sillä protestanttisella ruoskalla, joka on ehkä monella tullut äidinmaidon mukana vaikka ei olisi ollut edes sillä syyllisyydellä ruoskivaa äitiä. EDIT loppuu.
Sepäs olisi jotain, jos osaisi toimia niin viisaasti, että auttaisi toisia valaistumaan. Ei varmaan vielä huomenna.
