Kirjoittaja Aihe: Sumeru-> Sineru-> Blåkullan; Sinivuori, Kyöpelinvuori  (Luettu 86 kertaa)

Ekhnaton

  • Viestejä: 358
Sumeru-> Sineru-> Blåkullan; Sinivuori, Kyöpelinvuori
« : Heinäkuu 14, 2020, 10:57:30 ap »
Sumeruvuori jossa Buddhalaisuuden mukaan asuvat neljän ilmansuunnan vartijat seurueineen, eli Vaishravana, Virudhaka, Dhritarashtra, ja Virupaksha;

Heidän yläpuolellaan asuvat 33 Jumaluutta; Trayastrimsa Devat, jotka ovat:

    Sudharmanivāsinī (善法堂天)
    Tuṅganivāsinī (山峯天)
    Śikharanivāsinī (山頂天)
    Sudarśananivāsinī (善見城天)
    Rasthanivāsinī (鉢私地天)
    Koṭaranivāsinī (倶吒天)
    Caitrarathanivāsinī (雑殿天)
    Nandananivāsinī (歓喜園天)
    Vaibhrājanivāsinī (光明天)
    Pāriyātrakanivāsinī (波利耶多天)
    Āmiśrataṭanivāsinī (離険岸天)
    Kuñjarataṭanivāsinī (谷崖岸天)
    Maṇigarbhānivāsinī (摩尼蔵天)
    Āvartacarā (旋行天)
    Tapanīyagṛhā (金殿天)
    Mālācchāyā (鬘影天)
    Nimnonnatācāriṇī (柔軟天)
    Nānābhaktavicitrāśarīrā (雑荘厳天)
    Yogavahā (如意天)
    Sūkṣmacarā (微細行天)
    Saṃhṛṣṭagītadhvanyabhiratā (歌音喜楽天)
    Tejomālinī (威徳輪天)
    Candrāyatanacarā / Candrāyaṇacarā (月行天)
    Yamanaśālā (閻摩那娑羅天)
    Nimeṣonmeṣagatī (速行天)
    Prabalecchācchāyāśarīrā / Pramāṇecchāśarīrā / Pavanecchācchāyā / Pravaṇecchāśarīreṣu (影照天)
    Maṇicīrā / Śalecarāḥ (智慧行天)
    Nikāyasabhāginī (衆分天)
    Maṇḍalanivāsinī / Maṇḍalaniratā (曼陀羅天)
    Utkarṣacārinī / Autkarṣa (上行天)
    Tejomukhā (威徳顔天)
    Tejojālinī / Tejohvālāmālinī (威徳燄輪光天)
    Prakīrṇakā (清浄天)

Myös seuraavien jumaluuksien kerrotaan asuvan siellä:

Śakra Devanam Indra

Śakran vaimo    Sujā

Śakran pojat    Suvira    Susīma

Śakran tyttäret    Āśā (Pali: Āsā) (Onnekkuus)    Śraddhā (Pali: Saddhā) (Usko)    Śrī (Pali: Sirī) (Loisto)    Hrī (Pali: Hirī) (Vaatimattomuus)

Muita:

    Viśvakarmā - devojen arkkitehti
    Prajāpati
    Varuṇa
    Īśāna
    Mātali - Śakran vaunujen kuljettaja
    Pañcaśikha
    Suvīra
    Susīma
    Jālinī
    Airāvata - Śakran elefantti
    Pārileyyaka - Buddhaa palvellut norsu joka kuoltuaan syntyi taivasmaailmaan

"Sumeru"  esiintyy myös muodossa Sineru jollaisena se löytyy Paalin kielisessä kirjallisuudessa.

Blåkulla on ruotsalaiseen kansanperinteeseen kuuluva trullien asuinpaikka. Uuden ajan alussa sana yhdistyi noitasapattiin. Blåkulla käsitettiin siinä paikaksi, jossa noidat ja Paholainen viettävät juhlia. Suurten noitavainojen aikaisissa oikeudenkäynneissä se kuvattiin Paholaisen asunnoksi, joka muistutti hienoa kartanoa tai isoa taloa

Kyöpelinvuori on ollut suomalaisessa kansanperinteessä paikka, jonne kunniallisesti eläneet ”vanhatpiiat” pääsevät. Vuori on voitu tulkita lasiseksi, jolloin neitsyytensä menettäneet eivät ole kyenneet kipuamaan sen liukasta rinnettä. Vastaavia tarinoita hurskaille neitsyeille tarkoitetuista paratiisivuorista on tunnettu myös katolisessa Keski-Euroopassa sekä Venäjällä.

Sittemmin Kyöpelinvuori on yhdistetty noitasapattiuskomuksiin, mutta 1600-luvun noitavainojen aikaisissa asiakirjoissa nimeä ei vielä mainita. Ruotsin noitakertomuksissa sapattipaikkana oli Blåkulla, josta puhuttiin joskus Suomessakin, mutta useammin vain yleisesti vuoresta tai jostakin muusta myyttisestä paikasta.

Noitauskomuksien osalta Kyöpelinvuori on yhdistetty Suomessa Isonkyrön Kuivilanvuoreen, mutta noitia siellä ei ole tiettävästi havaittu. Paikannimenä Kyöpelinvuori on yleisin Varsinais-Suomessa, Hämeessä, Satakunnassa ja Etelä-Savossa.

Kustaa Vilkuna kertoo kirjassaan Vuotuinen ajantieto että myös vanhojen poikien katsottiin voivan päästä Kyöpelinvuorelle. Jos ihminen meni naimisiin myöhemmällä iällään hänen sanottin "palanneen Kyöpelin vuoren porstuasta (eli eteisestä)". Kyöpelinvuorelle kiipeäminen on hyvin vaikeaa koska sen pinta on lasia, Kustaa Vilkuna kertoo. Aina kun on päässyt ylös vähän matkaa, liukuu takaisin kristallivuoren juurelle. Laskiainen liittyy kansaperinteessä Kyöpelinvuorelta laskeutumiseen tai kuvaa sitä.

Blåkullafärden, matka Sinivuorelle

Häxan antogs fara till Blåkulla på en kvast, gren eller någon form av vardagligt redskap, eller på till exempel ett husdjur. Med hjälp av en nål kunde häxan öppna ett hål i en vägg om så skulle behövas, stort nog att ta sig igenom.

På färden tog hon ibland med ett barn som skulle värvas till Satans tjänst. Berättelser från barn eller vuxna som sade sig på detta sätt blivit bortrövade blev i häxprocesserna det enda beviset – och det enda som behövdes – när häxan skulle fällas.

Under tiden som häxan befann sig på Blåkulla kunde omgivningen inte märka att hon gett sig av, utan hon tycktes fortfarande befinna sig på sin vanliga plats.

Förutom påsken sades Blåkullafärder också äga rum på Valborgsmässoafton.


« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 15, 2020, 02:33:29 ip kirjoittanut Ekhnaton »