Kirjoittaja Aihe: Primääri havaitsija ruumis eli keho  (Luettu 253 kertaa)

Ekhnaton

  • Viestejä: 355
Primääri havaitsija ruumis eli keho
« : Toukokuu 18, 2020, 07:10:44 ip »
Miksi ruumis on ensisijainen havaitsija? Kun ihminen näkee ruokaa tai juomaa tai aistii ne kuulon tai hajuaistin kautta, kyse on siitä että ruumis havaitsee tarvitsemiaan ravintoaineita ja -nesteitä. Mieli ei tarvitse ravintoainetta tai -nestettä. Tässä oletetaan että mieli on aineeton, ja vailla aineellisia tarpeita. Mikä ei tietenkään pidä aivan paikkaansa, koska aivotoiminta vaatii käyttövoimakseen veren kuljettamaa glukoosia. Oletetaan kuitenkin että ihmisellä on myös jiva eli henki, joka on eri kuin aivot, ja joka jatkaa olemassaoloaan kuoleman jälkeen. Jos mieli on täysin aineeton, se ei tarvitse kiinteää tai nestemäistä ravintoa. Joten ravinnon havaitsija on aineellinen olio eli ruumis (aivot kuuluvat ruumiiseen). Ruumis havaitsee taloja, vaatteita, autoja, junia ja lentokoneita, joita se tarvitsee kokeakseen olonsa mukavaksi, ja päästäkseen siirtymään vaivattomasti uusin pakkoihin. Koska mieli on aineeton, se voi siirtyä hyvin nopeasti ja ilman apuneuvoja minne tahansa Maapallolla ja myös muualle maailmankaikkeuteen. Aineeton mieli ei tarvitse vaatteita eikä taloja.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 18, 2020, 07:18:41 ip kirjoittanut Ekhnaton »

Marko

  • Viestejä: 43
Vs: Primääri havaitsija ruumis eli keho
« Vastaus #1 : Toukokuu 22, 2020, 12:46:14 ap »
Ei ruumis havaitse mitään. Joku havaitsee jotain mitä sanomme "ruumiiksemme". Usein sanotaan että näkö ja kuulo ovat ne ensisijaisimmat aistit. Silloin yleensä ei mainita että "ruumiimmekin" on nippu aistimuksia, joiden virta virtaa samaan tapaan kuin vaikkapa se minkä näemme hetkestä hetkeen. Ja siihen tämä illuusio pysyvästä ruumiista perustuu kun sitä ei tunnisteta aistimuksiksi.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 22, 2020, 01:05:20 ap kirjoittanut Marko »

Marko

  • Viestejä: 43
Vs: Primääri havaitsija ruumis eli keho
« Vastaus #2 : Toukokuu 22, 2020, 04:49:36 ip »
Ruumis on aistimus. Miten aistimus voisi havaita mitään? Ja mikä ehkä vielä tärkeämpää, miten minä voisin olla aistimus?

Ekhnaton

  • Viestejä: 355
Vs: Primääri havaitsija ruumis eli keho
« Vastaus #3 : Toukokuu 23, 2020, 06:21:28 ip »
Havaitsemme maailmaa ruumiin arvoilla, ja ruumiin välineillä. Onko ilma kylmä, lämmin vai kuuma, tarkoittaa ruumiin kokemusta ja ruumiin tarpeita.
Ihmisen hermot välittävät kokemuksia eri puolilta ruumista, ihminen ei kuitenkaan koe tai näe esim maksan ja  muiden sisäelinten toimintaa tietoisesti. Monet ruumiin toiminnot ovat itsenäisiä ja automaattisia tietoisuuden kannalta katsottuna.

ZenKivi

  • Viestejä: 15
Vs: Primääri havaitsija ruumis eli keho
« Vastaus #4 : Toukokuu 23, 2020, 06:40:05 ip »
Ruumis on aistimus. Miten aistimus voisi havaita mitään? Ja mikä ehkä vielä tärkeämpää, miten minä voisin olla aistimus?

Kokemus omasta itsestä on aistimus. Se jatkuva sarja aistimuksia. Se on sarja sisäisiä jännitteitä ja tuntemuksia, se on ajatuksia ja mielikuvia. Näistä aistimuksien avulla syntyy kokemus itsestä. On jokin, jolle asiat tapahtuvat.

Tämä kokemus itsestä ei ole oikein tai väärin, se on vain hyödyllinen. Se auttaa erottamaan itsen ja toisen, mutta se auttaa myös yhdistämään itsen ja toisen.

Tämä kokemus itsestä, aistimuksien sarja, on se mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Kaikki elävät olennot muurahaisesta täysin valaistuneeseen Buddhaan toimivat tämän itsen kokemuksen kautta. Kaikki.

Tästä kokemuksesta syntyy käsite "minä", johon me samaistumme. Samaistumme siihen siksi, että se on pysyvä kokemisen tapa läpi elämämme. Eilen oli "minä", joka koki jotain. Tänään on "minä", joka kokee jotain. "Minä" säilyy vaikka kokemukset muuttuvat.

Tästä käsitteestä "minä" juontuu kolme virhettä -väärää käsitystä ihmisen perimmäisestä luonteesta.

Ensimmäinen on se, että uskoo "minän" olevan pelkkä ruumis. "Minä" syntyy ja kuolee.
Toinen on se, että uskoo "minän" olevan pelkkä mieli. Ruumis kuolee, mutta "minä" jatkaa.
Kolmas on se, että uskoo  (todellisen) "minän" olevan sekä ruumiin että mielen ulkopuolella. (Todellinen) "minä" on yhtä perimmäisen ja absoluutin todellisuuden kanssa.

Kaikki ovat väärin. Ne perustuvat samaan virheelliseen käsitykseen, että "minä" on todella olemassa. Se on jotain, jolla on substanssi -materiaalinen, henkinen tai absoluuttinen.
Se on siis jotain, joka todella on.

Ihminen ei ole minä ja toinen. Ihminen ei ole ei-minä ja toinen. Ihminen ei ole minä ja ei-toinen. Ihminen ei ole ei-minä ja ei-toinen.







Marko

  • Viestejä: 43
Vs: Primääri havaitsija ruumis eli keho
« Vastaus #5 : Toukokuu 23, 2020, 09:54:47 ip »
Olenko minä siis käsite? Ja minua ei ole olemassa muuta kuin käsitteenä? Nähdäkseen tämänkin asian, jonkun täytyy olla... minä sanon sitä "minäksi".

ZenKivi

  • Viestejä: 15
Vs: Primääri havaitsija ruumis eli keho
« Vastaus #6 : Toukokuu 24, 2020, 01:15:57 ap »
Olenko minä siis käsite? Ja minua ei ole olemassa muuta kuin käsitteenä? Nähdäkseen tämänkin asian, jonkun täytyy olla... minä sanon sitä "minäksi".

Minä olen olemassa, mutta "minä" en ole olemassa.

Näkeminen ja näkijä. Kokeminen ja kokija. Palaminen ja tuli.


Katson tulta saunan pesässä. Kutsun näkemiäni liekkejä käsitteellä "tuli", koska se on käytännöllinen tapa ilmaista palamisen prosessia. Jos ei ole palamista, ei ole "tultakaan". Käsitteen olemassaolo on siten riippuvainen prosessista. Myös palaminen on riippuvainen kolmesta asiasta: happi, polttoaine ja kuumuus. Jos yksikin puuttuu, ei tapahdu palamista, eikä siis ole "tultakaan".

Mistä "tuli" siis tulee? Onko se hapessa? Ei. Onko se polttoaineessa? Ei. Onko se kuumuudessa? Ei. Onko se jossain muualla odottamassa sopivia asioita? Ei.
 
Onko "tuli" olemassa itsenäisesti (onko sillä substanssi)? Ei.

Onko "tuli" siis lainkaan olemassa? Totta kai on. Se on aistittavissa, havaittavissa ja koettavissa.

"Tuli" ja palaminen ovat sama asia.



Tämä aistimusten, havaintojen, tunteiden, muistojen, kokemusten ja tietoisuuden muuttuva prosessi olen minä. Minun olemassaoloni on riippuvainen aistimuksista, tunteista jne.

Minä olen se prosessi, jatkuva muutoksen virta. Mutta ei ole mitään "minää" sen virran ulkopuolella eikä sen sisällä erillisenä siitä prosessista.


Se toinen, erillinen "minä" on pelkkä käsite tälle prosessille, aivan samoin kuin "tuli" on käsite palamisen prosessille.








Marko

  • Viestejä: 43
Vs: Primääri havaitsija ruumis eli keho
« Vastaus #7 : Toukokuu 24, 2020, 03:25:17 ap »
ZenKivi, okei. Jos palataan vielä hetkeksi tuohon ensimmäiseen viestiin mitä tähän ketjuun kirjoitit:

Lainaus
Kolmas on se, että uskoo  (todellisen) "minän" olevan sekä ruumiin että mielen ulkopuolella. (Todellinen) "minä" on yhtä perimmäisen ja absoluutin todellisuuden kanssa.

Tämä siis oli sinun mukaasi kolmas virhe joka liittyi perimmäiseen luontoomme. Tavallaan tunnustan tuon virheen. Ajattelen tätä tietoisuuden kautta. Ajattelen että tietoisuus on jotain joka sisältää sekä ruumiin että mielen ja kaiken muun. Se on kuitenkin vähän eri asia, kuin sanoa että tietoisuus on ruumiin ja mielen ja kaiken ulkopuolella. Mitä voin sanoa tietoisuudesta mikä jää "kaiken ulkopuolelle"? Se mitä "siellä" on ei olekaan "siellä", koska aika, paikka ja muoto ovat ominaisuuksia jotka sisältyvät tähän maailmaan. Jos nyt käytetään tietoisuudesta sanaa "minä", tuolla "minällä" ei ole noita lueteltuja ominaisuuksia, aikaa, paikkaa tai muotoa, koska muutenhan se sisältyisi maailmaan, mihin sen ei pitänyt lainkaan kuulua... Toisin sanoen en löydä sitä mistään missään muodossa koskaan.

Mutta sehän ei estä minua olemasta sitä mitä jo olen? Olen tietoinen, tai tietoisuus on, ja se on jonkinlainen vihje... En kuitenkaan väitä että tällä on perimmäisen todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Tämä on vain tapani mieltää asioita juuri nyt.

ZenKivi

  • Viestejä: 15
Vs: Primääri havaitsija ruumis eli keho
« Vastaus #8 : Toukokuu 24, 2020, 05:44:57 ap »
ZenKivi, okei. Jos palataan vielä hetkeksi tuohon ensimmäiseen viestiin mitä tähän ketjuun kirjoitit:

Lainaus
Kolmas on se, että uskoo  (todellisen) "minän" olevan sekä ruumiin että mielen ulkopuolella. (Todellinen) "minä" on yhtä perimmäisen ja absoluutin todellisuuden kanssa.

Tämä siis oli sinun mukaasi kolmas virhe joka liittyi perimmäiseen luontoomme. Tavallaan tunnustan tuon virheen. Ajattelen tätä tietoisuuden kautta. Ajattelen että tietoisuus on jotain joka sisältää sekä ruumiin että mielen ja kaiken muun. Se on kuitenkin vähän eri asia, kuin sanoa että tietoisuus on ruumiin ja mielen ja kaiken ulkopuolella. Mitä voin sanoa tietoisuudesta mikä jää "kaiken ulkopuolelle"? Se mitä "siellä" on ei olekaan "siellä", koska aika, paikka ja muoto ovat ominaisuuksia jotka sisältyvät tähän maailmaan. Jos nyt käytetään tietoisuudesta sanaa "minä", tuolla "minällä" ei ole noita lueteltuja ominaisuuksia, aikaa, paikkaa tai muotoa, koska muutenhan se sisältyisi maailmaan, mihin sen ei pitänyt lainkaan kuulua... Toisin sanoen en löydä sitä mistään missään muodossa koskaan.

Mutta sehän ei estä minua olemasta sitä mitä jo olen? Olen tietoinen, tai tietoisuus on, ja se on jonkinlainen vihje... En kuitenkaan väitä että tällä on perimmäisen todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Tämä on vain tapani mieltää asioita juuri nyt.

Ymmärrän. Olen kokenut sen ja ajatellut kuten sinä. Se on tärkeää sinulle nyt. Joten jätä seuraava väliin tai palaa siihen, jos siltä joskus tuntuu. En yritä todistaa jotain oikeaksi tai vääräksi, vain antaa pohdittavaa asian tiimoilta.


*********************************************************


Kun me puhumme "minästä", me puhumme kahdesta "minästä".


On pieni "minä", josta monet polut käyttävät nimeä ego. Tiedän, että olet jo mennyt tästä väärästä käsityksestä lävitse. Olet ymmärtänyt, että sitä ei ole.

Sitten on suuri "minä", josta monet polut käyttävät eri nimiä. Sinä kutsut sitä tietoisuudeksi.


Ensimmäiseen "minään" liittyy se kuuluisa peruskysymys: Kuka minä olen? Neti, neti. Minä en ole tätä, minä en ole tuota.

Jälkimmäiseen "minään" liittyy kysymys: Mikä minä olen? Koska minä en ole sitä mitä uskoin olevani, olen jotain muuta kuten vaikkapa "Olen tietoisuus" tai "Olen kaikki".


Molempiin kysymyksiin liittyy tarve löytää jotain todellista - jotain pysyvää, ikuista ja muuttumatonta -ja samaistua siihen.


Koska ihmisellä on tarve (halu) johonkin, hän pyrkii pitämään siitä kiinni. Buddhalaisuus kutsuu tätä tarrautumiseksi. Sitä on neljää lajia (mukaellen):

1) Tarrautuminen tunteisiin. Sitä, että pyrkii pitämään kiinni asioista, jotka tuottavat mielihyvää ja nautintoa.
2) Tarrautuminen näkemyksiin. Sitä, että pyrkii pitämään kiinni mielipiteistään ja näkemyksistään, koska ne tuovat pysyvyyttä ja ennustettavuutta.
3) Tarrautuminen tapoihin. Sitä, että pyrkii pitämään kiinni omista rituaaleistaan, koska ne tuovat turvallisuutta ja jatkuvuutta.
4) Tarrautuminen itseen. Sitä, että pyrkii samaistumaan ja identifioitumaan johonkin pysyvään plus mielellään pientä ihmistä suurempaan.

Lajit eivät ole toisiaan poissulkevia. Tarrautuminen omiin näkemyksiin em. rakastavasta Jumalasta tuottaa mielihyvää. Koska ihminen tarrautuu tunteisiinsa, hän ei yleensä ole valmis luopumaan tästä näkemyksestään, koska se merkitsisi samalla luopumista siitä mielihyvästä.


Tarrautuminen itseen on tarrautumista "minään", joko pieneen tai suureen "minään". Sillä ei ole väliä. Se on samaa tarrautumista- vain kohde on vaihtunut. Suuri "minä" on henkisesti tyydyttävämpi ratkaisu, siksi se on myös jopa vaikeampi hylätä kuin pieni "minä".  Usein syy on se, että iso osa kärsimyksestä on poissa sen pieneen "minään" liittyvän oivalluksen jälkeen. Mieli takertuu siihen uuteen, parempaan fiilikseen eikä edes halua kyseenalaistaa tätä uutta näkemystä suuresta "minästä".

Buddha ei suositellut kysymyksiä kuten 'Onko "minä" ikuinen' tai 'Mikä "minä" on pohjimmiltaan'? Syynä oli mm. se, että ne perustuivat edelleen väärään näkemykseen "minästä". Sillä ei ole oikeaa näkemystä pienestä "minästä" tai suuresta "minästä". Kaikki näkemykset ovat väärin.

Tärkeää on purkaa tarrautuminen, ei löytää näkemystä, joka pohjautuu tarrautumiseen itseen. Jos oletukset ovat väärin, myös kaikki sen pohjalta tehdyt näkemykset ovat aina väärin.

Tärkeää ei siis ole löytää tyydyttävää vastausta siihen, että mikä "minä" olen.

Tärkeää on kyseenalaistaa itse kysymys. Mitä merkitystä minulle on sillä, että olen tietoisuus, absoluutti tai kaikkeus? Entä jos se ei ole totta? Miltä se tuntuu? Miltä ajatus siitä, että tähän kysymykseen ei ole vastausta, tuntuu?

Jokainen näkemys, josta luopuminen tulee epämiellyttävältä, pelottavalta tai ahdistavalta jne., on merkki siitä, että ihminen tarrautuu näkemykseensä jostain syystä. Se on samalla myös merkki siitä, että ihminen tarrautuu hyvän olon tunteisiinsa ja haluaa välttää ikäviä tunteita. Jokainen vastaus, jonka on pakko olla näin, koska se tuntuu tyydyttävältä on tarrautumista.

Jokainen näkemys asiasta edellyttää muuten aina kahta asiaa. On olemassa asia, josta näkemys voidaan muodostaa. On olemassa joku, joka voi katsoa asiaa tietystä kulmasta. Molemmat oletukset saattavat olla väärin.





Marko

  • Viestejä: 43
Vs: Primääri havaitsija ruumis eli keho
« Vastaus #9 : Toukokuu 24, 2020, 11:12:41 ap »
Tärkeää on kyseenalaistaa itse kysymys. Mitä merkitystä minulle on sillä, että olen tietoisuus, absoluutti tai kaikkeus? Entä jos se ei ole totta? Miltä se tuntuu? Miltä ajatus siitä, että tähän kysymykseen ei ole vastausta, tuntuu?

Vastaan erään opettajan sanoin jotka hän lausui pitämänsä tilaisuuden lopuksi:

"Nyt baariin, oli illuusio tai ei".

Kiitos ajatuksistasi ZenKivi.